Inkivääriteetä - Ginger tea

En edes muista enään kuinka monta kertaa olen ollut kipeänä tämän talven ja viime syksyn aikana. Tuntuu, että olen useammin kipeänä kuin terveenä, ja useimmiten minua vaivaa kipeä kurkku ja tukkoinen nielu. Nenä ei niinkään valu, onneksi. Kuumettakaan ei juuri ole, mutta olo on sitäkin kurjempi.

Koko viikonlopun ajan olen ollut ihan tööt, kurkku/nielu on niin kipeä, että leukaakin särkee, ja siitähän tietenkin seuraa päänsärky. Nieleminen on ylivoimaista, eli heikko olo voi johtua myös siitä, että ei ole tullut syötyä kunnolla... muuten kuin parsakaalisosekeittoa, joka on kyllä yllättävän hyvää. Sitä on vain tultu syötyä melkeinpä joka viikko kolmena päivänä tai useamminkin. Pitäisi varmaan vaihtaa johonkin toiseen kasvikseen... Joo no olenhan minä syönyt sitten jäätelöä ja marjoja, (ja kinuskikastiketta) joiden nieleminen menettelee kyllä ihan kivasti. Omenatuoremehua menee noin litra päivässä, ja nyt sitten isoäidin neuvosta olen tunkenut mehuun myös tuoretta inkivääriä, jonka pitäisi kuulemma auttaa tulehduksiin ynnä muuhun sairasteluun.

Tänään kokeilin myös inkivääriteetä, jonka tekemisen vaikein osa taisi olla itse inkivääri, (pitäisikö sitä raastaa vai leikata?) kun muutenhan juoman valmistaminen on lasten leikkiä: kuumaa vettä, tuoretta inkivääriä, mahdollisesti hunajaa ja sitruunaa. Jos tarkoitus on hoitaa kipeää kurkkua ei mielellään pitäisi lisätä sokeria, mutta itse kyllä laitoin lusikallisen sokeria sekaan ihan sen takia, että juoma ei maistu juuri miltään, paitsi inkivääriltä ja vedeltä. (no ei kai?!) Ihan hyvää inkivääritee kuitenkin on, terveysvaikutuksista en sitten osaa sen enempää sanoa, mutta ei se nyt varmasti pahaakaan tee...

Tällainen maanantai minulla siis, työhaastattelustakaan ei ole vielä kuulunut mitään vastauksia, toivottavasti huomenna...

--

I have lost count on how many times I have been sick during the past autumn and winter. In fact I feel like I'm sick more than I'm not sick, and most of the times it's my throat bothering me. It gets so sore and stuffed, but luckily I don't get the whole running nose thing. Neither do I get temperature, but even without running a fever I feel simply awful.

I have been feeling so listless the whole weekend, and obviously the new week didn't start any better. My throat is so sore that even my jaw is aching, and as if that wasn't enough, my aching jaw gives me headaches. It's overwhelmingly painful to swallow so I haven't been able to really eat that much, which explains why I feel so weak. I have been eating plenty of soups, mostly broccoli soup. Actually for the past couple weeks my diet has consisted almost entirely of broccoli soup. (and some little meat on the side) I should probably move to carrots next... Although I must confess that I have been eating plenty of ice cream and berries (and caramel sauce) which I can swallow just fine. I have also been drinking an awful lot of apple juice, about one liter a day (about 34 fl oz?) and now I have started adding fresh ginger into it, because according to my grandmother ginger is good for the throat.

So today I decided to try out ginger tea, which was quite easy to prepare, (the hardest part was the ginger... should I grate it or chop it?) just mix together some hot water and fresh ginger, and honey and lemon if you wish. Supposedly one shouldn't put sugar in it if the drink is meant for a sore throat but I had to put some sugar in it, just to improve the taste, as the drink doesn't really taste like anything but water and ginger. (figures) Oh well, I kind of liked it, not sure about the health benefits but I suppose eating a little ginger won't do you any harm either...

That's my Monday, no news on the job interview, hopefully they will call me tomorrow...

Haaveilua/Daydreaming

Kuva täältä/Picture found here

Pienenä (ja vähän isompanakin) usein haaveilin, että haltiakummi tulisi ja antaisi minulle kolme toivetta, (joo, satukirjat ja Disney lienevät syypäitä, mukaanlukien allekirjoittaneen vilkas mielikuvitus) jotka oikeasti toteutuisivat. Taisin mielessäni aina toivoa kauneutta, viisautta ja prinssiä, joka hakisi minut linnaansa, jossa eläisin yhdessä prinssini kanssa onnellisena (ja rikkaana) elämäni loppuun saakka.

Todellisuudessa haltiakummeja ei taida olla muualla kuin kirjoissa ja elokuvissa, mutta jos nyt kuitenkin olen väärässä ja ensi yönä keskiyön aikaan rouva ilmestyy huoneeseeni, toivoisin varmaan lottovoittoa, unelmieni opiskelupaikkaa, ja mahdollisuutta muuttaa yhteen D:n kanssa jo heti huomenna. En tarvitse linnaa tai palvelijoita, enkä todellakaan halua vain istua aloillani kaiken aikaa, joten sanoisin, että riittävä määrä rahaa, opiskelupaikka ja D ovat ainesosat minun onneeni.

Mutta jos nyt ollaan ihan realistisia, niin kyllä minun ja D:n on ihan itse toteutettava unelmamme ja toiveemme. Itse olen jo saanut hurjasti apua lähipiiriltäni silloin kun kaikki meni enemmän tai vähemmän pieleen, mistä olen äärettömän kiitollinen, mutta nyt haluan jo kokeilla omia siipiäni, josko niillä lentäisi ja kuinka pitkälle...

Tälle vuodelle minulla ja D:lla on aika isojakin suunnitelmia, jotka näyttävät vaihteeksi toteuttamiskelpoisilta, ellei tässä nyt sitten taas ilmaannu joitain meistäriippumattomia ongelmia. *koputtaa puuta* Suurin syy miksi haluan niiden toteutuvan on toive nk. normaalista elämästä: asutaan yhdessä, käydään töissä/koulussa/sekä että ja iltaisin syödään ja vietetään aikaa ihan vaan vaikka tehden omia koulujuttuja, mutta kuitenkin samassa huoneessa, esimerkiksi vierekkäin istuen.

Kaukosuhteessa sekin on todellista luksusta, että saa nukkua oikeasti toisen vieressä. Videokeskustelu ei vaan aja samaa asiaa, ja tässä reilusti yli puolentoista vuoden jälkeen sitä rupeaa välillä miettimään, että tuleeko tämä tilanne koskaan muuttumaan. Olemmeko vielä viiden vuoden jälkeen tässä samassa tilanteessa, että illalla ja sunnuntaisin juttelemme webcameran välityksellä toisillemme? Ja kuitenkin sitä silti suunnittelee ja toivoo, että kohta sitä ollaan yhdessä, ihan pysyvästi...

Tällaista enemmän tai vähemmän syvällistä haaveilua ja pohdintaa näin perjantain (ja siivouspäivän) kunniaksi.

--

When I was little (and when I wasn't so little anymore) I used to dream that a fairy godmother would come and grant me three wishes (yup, I had had my share of fairytales and Disney, not to mention my own overly rich imagination) that would really come true. I used to wish for beauty, intelligence and a handsome prince who would come and whisk me off my feet and carry me to his castle where I would live with him happily (and affluently) ever after.

Unfortunately fairy godmothers seem to only exist in books and films, but if I end up being mistaken and the sparkly lady pops by tonight at the midnight, I think I would ask for the winning lottery ticket, the study place of my dreams, and a chance for me and D to move in together, yesterday, preferably. I don't need a castle or servants, and I most definitely don't want to spend the rest of my life by just lounging around, so enough money (for a home and living without worrying about the lack of money) with a study place and D by my side would make me more than happy.

But if we are realistic, it's me and D who have to make our own dreams and plans happen. Personally I have already received so much help when things didn't go as smoothly as one would wish, and I am eternally grateful for that help, but right now I feel like seeing how my own wings carry me, and how far I can fly with them...

D and I have rather big plans for this year, and this time they actually seem to be achievable, unless things that we can't do anything about decide to go and mess up our plans again. *knocks on the wood* The most important reason why I want those plans to work out is the wish to live a so-called normal life: living together with the man I love, going to school/work/both and then eating together in the evening, sitting on the couch together, in the same room, both doing our own stuff, or talking.

In a long distance relationship it's a luxury to be able to sleep in the same bed, next to your loved-one. Video calls just aren't the same, and after over 1,5 years of this going back and forth one does start to ask themselves whether or not the situation will ever change. Will we still be in the same situation in five years, talking to each other through webcam every evening and Sunday? And yet one keeps on planning and hoping that soon they will be together, for good...

There you go, some pondering and daydreaming on this Friday (which also happens to be a clean up day).

Työhaastatteluasu - Outfit for a job interview

Mekko/Dress: VILA, Bleiseri/Blazer: H&M, Huivi & Kengät/Scarf & Shoes: gifts

Näinkin asiallisen näköisenä kävin tänään haastateltavana, viimeistään ensi viikolla selviää tuleeko toista haastattelukutsua... toivottavasti tulee, koska sitten mahdollisuus saada työpaikka on huomattavasti suurempi. Itse ainakin luulen, että tämänpäiväinen haastattelu meni hyvin, vaikka toisaalta en ole koskaan kunnolla mokannut työhaastattelua, eli sinänsä olen aika luottavainen asian suhteen. (ehkä liiankin luottavainen?)

Työpaikka tulisi tosiaan kipeästi tarpeeseen, koska tämän kyseisen työpaikan palkoilla minulla olisi varaa vuokrata yksiö, tai jopa pieni kaksio Helsingistä, mikä helpottaisi työ- ja sosiaalista elämää kiitettävän paljon. Kyseessä olisi sitten ensimmäinen kerta kun asun yksin, jos viime kesän Disneyland-reissua ei lasketa. Jännittävää...

--

So this is how I looked today at my job interview. I should receive some answers by next week at the latest, as to whether I'll be invited to a second interview or not... hopefully I will be, because that would get me a lot closer to getting a job. In my own opinion today's interview went nicely, but then I have never really messed up an interview so I am rather confident. (maybe too confident?)

I could really use a job, because with the money they pay for this job I could actually afford to rent a studio, or even a small duplex, in Helsinki, which would make my working- and social life significantly easier. It would be the first time for me to live on my own, if we don't count last summer's Disneyland experience. I'm quite excited...

Pink bow tie

Hame/Skirt: Vero Moda, loput/everything else: second hand

Pitkästä aikaa asukuvaa, testailin tänään katsos uuden kameran itselaukaisinta, ja hyvinhän tuo näkyy toimivan, vaikka poseeraus onkin vielä hakusessa. Eli jatkossa tulette varmasti näkemään enemmän asukuvia, nyt kun ei tarvitse peilin kautta kuvailla vaikka kuvaajaa ei olisi lähimaastossa :)

Tänään on ollut muuten aika rento/tylsä päivä, olen ollut yksin kotona, juonut teetä ja puuhaillut kaikenlaista tietokoneella. Huomenna on onneksi vähän ohjelmaakin tiedossa, ja vieläpä hyödyllistä sellaista, entinen työnantajani nimittäin kutsui minut "kartoitushaastatteluun" ja toivottavasti heillä olisi jotain työtä tarjolla... eivät kai he muuten olisi soitelleet? Vaikuttaisikin siltä, että olen työttömänä vähemmän aikaa kuin luulin, vähän huvittaa vain, että koko viime syksyn aikana ei tärpännyt töiden suhteen yhtään, ja sitten kun käyn ilmoittautumassa virallisesti työttömäksi niin johan alkaa tapahtua.

Jos sitten seuraavaksi onnistaisi asunnon tai vaikka opiskelupaikan löytämisen suhteen...

--

First outfit picture in a long while... I was testing my new camera's self-timer today, and it seems to be working pretty well, although my posing skills still need some work. So from now on you will most probably see a lot more outfit pictures, since I don't have to take pictures through the mirror even if there is no-one else to take the picture :)

Today has been quite a relaxed/boring day, as I have been sitting home alone, drinking tea and doing all kinds of stuff on my laptop. Fortunately tomorrow I will actually have something to do, something useful too! My former employer called me and invited me to a pre-job interview, and hopefully they will have some kind of job to offer me... I mean, they wouldn't call if they didn't have anything, right? It would seem that I will be unemployed for a much shorter while than what I expected, it just amuses me a little that I haven't had any luck finding a job the past six months, but once I go to the unemployment office and register myself as officially unemployed, I get a phone-call.

Perhaps next I will strike gold with an apartment, or a study place...

Long time no see

Pahoittelut venyneestä blogitauosta, joululoman aikana kun en viettänyt juurikaan aikaa blogimaailman parissa kun D oli Suomessa, ja D:n Alankomaihin paluun jälkeen jouduin niin pahan eroahdistuksen/ikävän kouriin, että blogin kirjoittaminen ei huvittanut ei sitten yhtään. Nyt olen kuitenkin ystävien ja D:n kannustuksen ansiosta taas löytänyt kirjoitusintoni ja päätin nyt sitten näin nimipäivän kunniaksi laittaa hiukan kuulumisia tännekin.

Joulu meni mukavasti isovanhempien luona, koko perhe oli koossa: vanhempani ja pikkusisarukseni, tädin perhe, ja toinen tätini poikaystävänsä kanssa, ja tietenkin minä ja D. Kaikilla oli mukavaa, mitä nyt 5-vuotias pikkuveljeni ei ollut kovin vakuuttunut joulupukin aitoudesta... Joulun jälkeen otimme ihan rennosti parista sähkökatkosta huolimatta ja kävimme tervehtimässä isäni isää muun perheen kanssa.

Uudenvuodenaattona olimme alkuillan isovanhempieni kanssa tätini luona syömässä, sillä isovanhempani olivat luvanneet vahtia serkkujani. Myöhemmin illalla D ja minä menimme viettämään iltaa ystävieni kanssa yhden ystäväni kämpälle, ja sieltä sitten keskustaan seuraamaan vuoden vaihdetta. Emme päässeet Senaatintorille, joka oli kohtuullisen täynnä, mutta jäimme sitten Kauppatorille ihailemaan ilotulituksia.

--

My excuses for the lengthy pause, I didn't spend much time in the blogging world during the Christmas holidays when D was in Finland, and after D's return to the Netherlands I was feeling so blue and forlorn that blogging was the last thing I could think of doing. However, now that my blogging spirit has returned thanks to my friends and D, I decided to let my readers know how I have been doing.

The Christmas holidays went by nicely, we spent the Christmas at my grandparents' house and the whole family was present: my parents and siblings, my aunt's family, my other aunt and her boyfriend, and obviously me and D. Everyone had a wonderful time, even if my 5-year-old little brother didn't really buy the whole Santa Claus show... After the Christmas we took it easy, although the heavy winds of the third Christmas day caused several power cuts, although luckily we survived with just few hours of no electricity when people in other parts of Finland were without electricity for days, and some for weeks! D and I also visited my dad's dad, together with my parents and siblings.

New Year's Eve was nice: with my grandparents we went to my aunt's place on the afternoon and had dinner there, as my grandparents had promised to babysit my cousins so that my aunt and her husband could go to their friends' party. D and I also went to a small party to our friend's place, and from there we all went to the city center to welcome the year 2012. We couldn't fit into the Senate Square where the official celebrations took place, because it was just a tad bit crammed there, but we enjoyed the fireworks and the whole lot at Kauppatori.

Uudenvuodenpäivänä teimme D:n kanssa oliebollen:eita, jotka ovat perinteinen hollantilainen uudenvuodenherkku. Oliebollen ovat vähän kuin uppopaistettuja pullia, joissa on rusinoita ja omenia, ja itse kutsunkin niitä suomeksi öljypulliksi. Tomusokerissa kieriteltyinä oliebollen ovat kyllä hyviä, ja myös ensin hiukan epäileväinen isoisäni tykästyi niihin.

Uudenvuoden jälkeen olimme D:n kanssa koiravahteina tätini luona, kun hän lähti perheineen Meksikoon. Huolimatta koirien eroahdistuksesta, joka ilmeni mm. MacBookkini laturin johdon järsimisenä, meillä meni koirien kanssa hyvin, ilman mitään sen suurempia sotia. Kävimme D:n kanssa myös vahtimassa pikkusisaruksiani, sekä elokuvissa katsomassa uusimman Sherlock Holmes:in.

Näimme myös D:n kanssa ystäviä: kutsuimme heidät syömään yhtenä iltana, ja sen lisäksi D:n lähtöä edeltävänä iltana olimme eräissä lakkiaisissa myöhään yöhön, sen verran hauskaa meillä oli. Tapasimme myös pitkästä aikaa ystävääni, joka oli joululomalla Suomessa.

--

On New Year's Day D and I made oliebollen, which are a traditional Dutch treat eaten during the New Year. Oliebollen are deep fried pieces of dough that have cinnamon, raisins and apple in them, and once the dough balls have been deep fried, they are covered in powder sugar. I like them a lot, and even my grandfather who was a little dubious at first was bound to like them.

After the New Year D and I looked after my aunt's dogs while my aunt and her family were in Mexico. Apart from the fact that the dogs ate my MacBook's charger's cord we had a nice time with the dogs without any bigger wars. D and I also did some babysitting for my mother, and we also went to see the latest Sherlock Holmes film in the cinemas.

D and I also met up with friends, we invited them over for a dinner, and we also had a graduation party to attend the night before D's departure. The party was great, we stayed until 3 am, even though it meant very little sleep for me and D. We also met up with a friend of mine whom I hadn't seen in a long while.

D:n Alankomaihin paluun jälkeen en ole tehnyt paljoakaan, vaikka toisaalta olen kyllä viettänyt vaihteeksi kunnolla aikaa vanhempieni ja sisarusteni kanssa, sekä kävin kirjautumassa työttömäksi työnhakijaksi... ei siis kovin hohdokasta elämää tällä hetkellä. Ammatinvalinnanohjausta on tiedossa helmikuun alussa, mikä kyllä tulee tarpeeseen, koska olen nyt jälleen hiukan hukassa tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Niistä ei nyt tällä kertaa valitettavasti sen enempää voi puhua, mutta sanotaan nyt kuitenkin, että D ja minä ollaan kyllä muuttamassa yhteen, ei vain niin pian kuin oli alunperin suunnitelmissa. Suunnitelmat muuttuvat, ja niihin on vain pakko sopeutua. Vaikeuksien kautta voittoon, vaikka välillä tuntuukin, että samalla kun saa yhden esteen raivattua niin eteen putoaa toinen.

--

After D returned to the Netherlands I haven't been doing much, although I have spent good amounts of time with my parents and siblings for a change, and I also subscribed as an unemployed job-seeker... glamourous, oh you bet! But, I will be receiving some career counseling, which will come in hand because, once again, I am a bit lost with my future plans. Unfortunately I can't really mention more about them right now, but let it be known that D and I will move in together, just not as soon as we first planned. Plans change, and there's nothing else to be done than to come up with new plans and new ideas. In the end it will be worth it, although sometimes I feel like obstacles just keep on coming our way... we overcome one and the next one is already waiting.

Kuva täältä/Picture found here

Ei kaikki kuitenkaan ihan kurjaa ole, eilen nimittäin ostin ylppärilahjaksi saamillani rahoilla kunnon kameran. Nikon Coolpix S3100 on omiin tarpeisiini ja kykyihini riittävän hyvä kamera, ja kohtuullinen hintakaan ei ollut pahitteeksi. Blogin kuva-anti (tarkoitan tässä lähinnä iPhonella otettuja kuvia) tulee siis toivon mukaan hiukan kohentumaan uuden kameran myötä :)

--

Well, it isn't all that bad, yesterday I went and bought myself a proper camera with the money I got for my graduation. Nikon Coolpix S3100 is good enough for my needs (and skills) and the reasonable price was also an added bonus. So from now on my blog will have much nicer pictures (compared to the ones taken with my iPhone), thanks to my new camera :)