Sleeping beauty

Kuvat/Pictures: weheartit

Viime aikoina unentarpeeni on kasvanut aivan järjettömiin mittoihin: voisin nukkua 12-14 tuntia päivässä ellei minua tultaisi puolen päivän jälkeen herättämään. Ei auta vaikka kuinka laittaisi herätyskellon soimaan, jos minun ei ole pakko lähteä minnekkään, laitan vain herätyksen pois päältä ja jatkan nukkumista. Toisaalta jos saan itseni ylös sängystä ennen puolta päivää kroppani protestoi "aikaista" herätystä vastaan kohonneella pulssilla, huonovointisuudella ja ruokahaluttomuudella.

Tosin ruokahalu on ollut muutenkin aika nollalukemissa viime aikoina, tuntuu että ei ole koskaan nälkä. Ainoa mikä oikeastaan menee alas on kevyt, makea ja kylmä ruoka, esimerkiksi kylmä riisipuuro, tai rahka, tai salaatit. 

Tuntuu vähän kuin kroppani olisi jonkinlaisessa talviuni-tilassa, eikä asiaa auta, että aurinko laskee jo iltapäivällä. Iltaisin sitten yritän pitää itseäni hereillä väkisin, että en missaisi ihan koko päivää, ja sitten seuraavana aamuna onkin taas vaikeampi herätä. En ole koskaan ollut aamuihminen, mutta tämä horrostaminen on jo omastakin mielestä hiukan rasittavaa...

--

Lately my need for sleep has grown into some crazy amounts: I could sleep 12-14 hours a day if I wasn't woken up around noon. Setting up my alarm is no use, because if I have no obligations that day, I just turn off the alarm and sleep some more. On the other hand, if I manage to get up from my bed before noon, my body will protest the "early"wake-up with racing heartbeat, nausea and lack of appetite.

The lack of appetite is something I've been experiencing a lot lately, I feel hungry, rarely, almost never. The only things that actually go down without making me feel queasy are light, sugary and cold foods, such as cold rice porridge, custards and salads.

It seems like my body thinks it's supposed to be hibernating, and the fact that it gets dark already in the afternoon doesn't help a single bit. I have to force myself to stay awake during the evenings so that I wouldn't miss the whole day, and the next morning it's even harder to get myself to wake up. I have never been a morning person, but this lethargy is starting to get on my nerves as well...