Profile Picture

Know me

Senja, 20 years old, Helsinki/Finland
Read more...
Sponsors, collaborations...
Terms of Use...

Find me

Email me Facebook Twitter Pinterest Google Plus flickr

Follow me

Follow Puukengät

Saturday, December 17, 2011

Joulunodotusta


Hoorn joulukuu '10
Vain viikko jouluun. Tänä vuonna vietämme D:n kanssa joulun isovanhempieni luona, jonne saapuvat myös molemmat tätini, sekä luonnollisesti myös (kummi)tätini mies ja pikkuiset serkkuni. Toinen tätini tuo myös toivottavasti poikaystävänsä, vaikka onkin vielä epävarmaa ovatko he aaton isovanhempieni luona vai eivät. Olen erittäin iloinen, sillä myös vanhempani ja pikkusisarukseni tulevat aattona syömään, saunomaan ja avaamaan lahjoja, vaikka he illalla lähtevätkin takaisin kotiinsa, ihan jo tilanpuutteenkin vuoksi, sillä molemmat tätini ja serkkuni yöpyvät täällä, ja minulla ja D:lla on myös käytössä yksi makuuhuone.

D:lle kyseessä on ensimmäinen "oikea" tai suomalainen joulu, ja hän on innoissaan, vaikka kotipuolessansa ihmiset loukkaantuivatkin valinnasta viettää joulu minun perheeni kanssa. Toisaalta ymmärrettävää, eiköhän samankaltainen tilanne tule vastaan jokaisessa parisuhteessa, mutta D:n perhe ei edes juhli joulua. Joka tapauksessa minä olen nyt aikalailla epäsuosiossa, etenkin anoppini silmissä. D ja minä olemme kuitenkin parhaamme mukaan yrittäneet ylläpitää jouluiloa ja tunnelmaa, vaikka negatiiviset kommentit yms. tekevät siitä aika vaikeaa minulle. On inhottavaa tuntea syyllisyyttä siitä, että haluaa tehdä jotain itselle tärkeää ja mieluisaa, ja viettää aikaa oman perheen kanssa, jouluna, joka on minulle ja perheelleni todella tärkeä juhla, kuten yleensäkin Suomessa.

Viime joulun vietimme D:n kanssa Alankomaissa, ja jouluaatto ei ollut ihan sellainen kuin itse olisin toivonut. D:n perhe lähti ajamaan Itävaltaan laskettelmaan juuri jouluaattoiltana, joten päivä meni heillä ympäriinsä juostessa ja pakatessa. Illalliseksi söimme purkkikanakeittoa. Siinä eivät Yle Areenan kautta katsotut joulurauhanjulistukset ja skype-puhelut kotiin hirveästi auttaneet, ja vaikka talosta löytyi kaksikin joulukuusta, joulumieltä sieltä ei kyllä löytänyt. Onneksi oma perheeni ei sentään ruvennut siihen päälle vielä syyllistämään minua valinnastani, vaan äitini lohdutteli minua vielä illallakin skypessä kun nyyhkytin lohduttomana, että haluan takaisin Suomeen ja "oikean" joulun.

Viime vuoden joulupäivä oli sinänsä oikein mukava ja omalla tavallaan jouluinen. Keitimme D:n kanssa riisipuuroa aamiaiseksi, kuuntelimme joululauluja samalla kun teimme porkkana- ja lanttulaatikkoa illalliselle. Olimme kutsuneet D:n isovanhemmat ja sedän syömään kanssamme, ja meillä oli tarjolla pienimuotoinen joulupöytä graavilohella, mätileivillä, laatikoilla, porsaanleikkeellä ja jälkiruoaksi meillä oli joulutorttuja, jotka eivät olleet täysin autenttisia luumumarmeladin puutteen takia. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa, ja vaikka graavilohi olikin hiukan liian suolaista, illallinen oli menestys. Itselle se ei kuitenkaan tuntunut "oikealta" joululta.

D on siinä mielessä täysin erilainen kuin minä, sillä hän ei ole niin perinteisiin kiintynyt kuin allekirjoittanut. Hänelle ei ollut mikään ongelma jättää tämän vuoden Sinterklaas-juhlaa väliin, ja yleisesti ottaen hän ei muutenkaan hirveästi noteeraa juhlapäiviä, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, D on innokas tutustumaan suomalaisiin juhliin ja perinteisiin, vaikka kaikki eivät hänelle oikein aukea. Hänelle ei ensin oikein auennut joulun suuri merkitys ja sen eteen nähty vaiva, ennen kuin selitin asian oikein juurta jaksaen muistuttamalla häntä kuinka iso homma oli tehdä yksi satsi porkkana-ja lanttulaatikkoa viime vuonna, ja että kuinka täällä laatikoita on tehtävä tarpeeksi ruokkimaan 16 ihmistä muutaman päivän ajan. Hän ei vieläkään tajua, että miksi ihmiset näkevät niin paljon vaivaa, mutta ainakin hän tajusi, että joulu ei ole mikään pikkujuttu.

Hassuinta on ehkä se, että en osaa itsekään vastata kysymykseen miksi. Asia on vain niin kuin on, joulu on tärkeä ja iso juhla, ja minun perheessäni ruoalla on suuri merkitys juhlimisessa, jopa niin suuri, että yksi joulupäivä meni lattialla maatessa, koska minä ja veljeni olimme syöneet niin paljon, että emme kyenneet enään liikkumaan. Onneksi nykyään on vähän enemmän itsekuria. Minulle lahjat eivät ole koskaan olleet tärkein osa joulua, vaikka etenkin pienenä lahjojen saaminen olikin jouluaaton odotetuin osa. Nykyään odotan eniten joulun tunnelmaa, yhdessäoloa, kynttilöitä, ruokaa, ja joulun yleistä arvokkuutta. Joulu on minusta aina ollut todella kaunis juhla, ja nyt vuoden tauon jälkeen sen merkitys on kasvanut entisestään. Aionkin siis nauttia joulusta tänä vuonna oikein urakalla, ja toivottavasti myös D tykästyy suomalaiseen jouluun.

Monday, December 12, 2011

Viime viikko (osa 3) - Last week (part 3)





Maanantaina (5. joulukuuta) lähdimme D:n kanssa junalla Helsinkiin koululleni katsomaan muiden nyt ylioppilaaksi kirjottaneiden lakittamista. Tapasimme myös vanhempani ja sisarukseni illemmalla kaupungilla, ja kävimme siinä sitten kahvilla ja kiersimme sateessa keskustan jouluikkunat (kuvissa keskustan Stockmannin tämän vuoden ikkuna) . Illalla kun palasimme takaisin isovanhempieni luokse ensilumi oli satanut.

--

On Monday (Dec 5) D and I took the train to Helsinki to attend the graduation ceremony of the other students at my school. (since I wasn't actually taking part in it) We also met up with my parents and sibling on town in the evening, and we had a cup of coffee. After that we walked around the city center with them, in the rain, to have a look at all the Christmas-themed shop windows (the pictures are of the one at Stockmann). On the evening, when we returned to my grandparents the first snow had fallen.


Tiistaina, itsenäisyyspäivänä, kävimme D:n kanssa kävelyllä ottamassa kuvia lumisesta maisemasta. Kävimme myös saunassa, söimme kakkujen tähteitä ja katsoimme televisiota, vaikka Linnan Juhlat eivät D:n makuun oikein olleetkaan. 

--

Tuesday was the Finnish Independence Day, and D and I celebrated it by going for a stroll in the snowy surroundings with the camera. We also went to sauna, ate cake left-overs and watched TV, although the party broadcast from the Presidential palace wasn't really D's cup of tea.



Keskiviikkona D:n oli aika palata Alankomaihin, tosin siinä olikin sitten hiukan mutkaa matkassa, nimittäin Kööpenhaminan kautta. Sää Amsterdamissa oli sen verran huono, että D:n lento oli peruttu. Oli muuten aika erikoinen tunne, kun Helsinki-Vantaan isolla näytöllä näkyi, että "lento peruttu." Ensimmäinen reaktio molemmilla taisi olla hirveä hysteerinen hekotus ja leveä hymyily. Onneksi (tai ikävä kyllä, kummin sen nyt haluaa ottaa) D:lle järjestyi lento kotiin Köpiksen kautta jo samana iltana, ja lähtökään ei viivästynyt alkuperäisestä kuin puolella tunnilla. D vitsaili, että koko juttu oli minun syytäni, minä olin muka järjestänyt huonon lentosään, mutta jos minulla olisi tuonkaltaiset yliluonnolliset voimat, niin Islannissa purkautuisi taas vaihteeksi tulivuori, joka estäisi lentämisen muutaman viikon ajaksi. Hyvä puoli koko absurdissa tilanteessa oli se, että hyvästit kentällä olivat vähemmän kyyneleiset kuin koskaan aiemmin.

--

On Wednesday it was time for D to go back to NL, although he had some trouble getting there, the trouble being the bad weather in Amsterdam. It was such a strange feeling when we saw the notification "flight cancelled" on the big board at Helsinki-Vantaa. Our first reaction was laughing hysterically and a ridiculously wide smile. Luckily (or unfortunately, however you want to think about it) D got tickets to a flight home for the same evening, and he left Finland only half an hour late from the original schedule. D was joking that the whole thing was my fault, I had arranged the bad weather, but if I happened to have such supernatural powers I would throw in one more volcano eruption in Iceland that would keep people from flying for several weeks. The only good thing about the whole ridiculous incident was that we didn't feel like crying that much when saying good bye at the airport.

Saturday, December 10, 2011

Viime viikko (osa 2) - Last week (part 2)




Perjantai (2. joulukuuta) meni aikalailla laiskotellessa ja löhöillessä, mitä nyt käytiin D:n kanssa lyhyellä iltakävelyllä. (=ostamassa karkkia) Lauantaina sen sijaan menimme jo aamulla D:n kanssa leipomaan kaksi sacherkakkua äitini opastuksella. Samalla vietimme aikaa pikkusisarusteni kanssa, jotka olivat aika innoissaan, koska eivät olleet nähneet minua taas vähään aikaan, ja D:n he näkivät ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan kuukauteen. Minulla on neljä nuorempaa sisarusta: kaksi pikkuveljeä ja kaksi pikkusiskoa, ja etenkin kaksi nuorempaa (sisko täyttää helmikuussa 9 ja veli maalikuussa 6) ovat aivan hullaantuneita hollantilaiseeni. Vanhemmat (veli täyttää 17 maaliskuussa, sisko täytti juuri 15) sisarukset eivät ole aivan yhtä innokkaita faneja, mutta pitävät kuitenkin D:sta. Kakkujen leipomisen ohessa katsoimme siis televisiota, pelasimme kimbleä ja D rakensi pikkulego-taloja pikkupikkuveljelleni. Mukava päivä kaiken kaikkiaan, ja sain vielä vanhemmiltani toisen joulukalenterin.

--

Friday (Dec 2) was spent just lounging around and relaxing, although D and I did go for a short walk on the evening. (to get candy from the grocery store) Saturday however, D and I spent at my parents' place, baking two Sacher Tortes with my mother's aid. (she is so good at baking, even though her recipe for the cake probably isn't the original) We also got to spend some time with my siblings, who were more or less ecstatic, considering they hadn't seen me in a while, and they saw D the first time in over 8 months. I have four siblings: two younger brothers and two younger sisters, and especially the two youngest (my sister will be 9 in February, and my brother will be 6 in March) are crazy about my Dutchman. My older younger siblings (my brother will be 17 in March and my sister had her 15th birthday in November) like D as well, but they aren't quite as crazy as my youngest siblings. While the cakes were in the oven we watched TV with the little ones, played Kimble and D built lego-houses for my youngest brother. It was a really nice day all in all, and to top it all, I got another advent calendar from my parents.








Sunnuntaina juhlittiin sitten ylioppilasjuhliani, tosin vanhempani eivät olleet paikalla isäni työvuoron takia. Tarjolla oli caesar-salaattia, kotona graavattua lohta, leipiä, pikkuleipiä (kiitos kummitädille niiden leipomisesta) ja kahta kakkua: sacherkakkua (kuinka sopivaa kun seuraavana päivänä, eli 5. päivä joulukuuta, juhlitaan kansainvälistä sacherkakun päivää) ja karpalohyydykekakkua. Juomina oli kuohuviiniä ja alkoholitonta boolia perinteisen kahvin ja teen lisäksi. Isoäitini teki itse kauniit kukka-asetelmat.

Juhlat olivat oikeastaan paremmat kuin osasin edes kuvitella, olin nimittäin niin keskittynyt stressaamaan viimeisistä kursseista, että en edes tajunnut jännittää ja ajatella juhlia sen enempää. Huolimatta siitä, että aika moni todella tärkeä ihminen oli estynyt tulemaan, nautin saapuneiden vieraiden seurasta ihan yhtä paljon. Parasta oli ehkä kuitenkin, kun D piti minulle lyhyen puheen suomeksi ennen omaa, vieläkin lyhyempää puhettani. Paikalle olivat jopa saapuneet ystäväni, vaikka aluksi pelkäsin, että kukaan ei pääsisi tänne vähän syrjäisemmälle paikalle tulemaan. Lahjaksi sain toiveiden mukaisesti Iittalan Taika-sarjaa sinisenä, ja vähän kaikkea muutakin. Vielä pitäisi ruveta siihen rinnalle keräämään Iittalan Aikaa, koska tuo sininen olisi yksinään vähän liian raskas omaan makuun. Valkoisen rinnalla se kevenee kauniisti.

Ruusut ovat vielä suurimmaksi osaksi hengissä, pitää kuivata ne, ja pyytää, että isoäiti tekisi niistä jonkin kauniin asetelman.

--

On Sunday we celebrated my graduation party, although my parents were unable to make it because my father had to work. We had prepared caesar-salad, raw salted salmon (a Finnish speciality) and bread to go with it, cookies (thanks to my godmother for making them) and two different cakes: the famous Sacher Torte (very fittingly, as the following day, the 5th is the international day of Sacher Torte) and also a cranberry parfait cake. For drinks we had sparkling wine and non-alcohol punch, and of course coffee and tea. My grandmother made the beautiful flower arrangements all by herself.

The party was way nicer than I could even imagine. Truth to be told, I had been so busy stressing out about the final courses that I had forgotten to get excited about the party itself. Despite of several important people missing the party for their own reasons, I really enjoyed the company of the guests who were able to make it. I think the best moment of the party was when D gave me a speech in Finnish and when people were raising their glasses to me. I was especially happy to have my friends there, because I had been a tad worried that they wouldn't be able to make it, since my grandparents' house isn't exactly in the Helsinki city center. I got plenty of presents, mostly Iittala's Taika-collection in blue since I collect that particular dinnerware. I should start gathering pieces of Iittala's Aika-collection as well, because in my opinion blue on blue is a bit too heavy. The white of the Aika-collection will balance the blue beautifully.

The roses I got are still more or less alive, I'll have to dry them properly, and then ask my grandmother to make one more gorgeous flower arrangement out of the dried roses.

Thursday, December 8, 2011

Viime viikko (osa 1) - Last week (part 1)


D siis saapui Suomeen viime viikon keskiviikkona, aamupäivällä puoli 11 aikaan. Olin häntä yksin kentällä vastassa (taas vaihteeksi) koska isovanhemmat olivat vahtimassa serkkujani. D oli kovin pettynyt, että lunta ei vieläkään näkynyt, sää oli täsmälleen sama kuin Alankomaissa: sadetta ja tuulta, harmaata. Kentältä pääsimme isovanhempien talolle yhteensä vajaan kolmen tunnin bussimatkan jälkeen, D pääsi samalla näkemään hiukan erilaista suomalaista maisemaa kuin mihin hän on tottunut Helsingin vierailuillaan.

--

So D arrived to Finland last week's Wednesday, around half past ten on the morning. I was waiting for him at the airport all by myself (once again) as my grandparents were babysitting. D was quite disappointed by the lack of snow, and the weather being exactly like in NL: rain and wind and grey skies. From the airport it took us about three hours on bus to get to my grandparents' house, but during the bus ride(s) D got to see little different Finnish scenery, rather than the usual Helsinki-stuff he has seen on his previous visits.



Seuraavana päivänä, torstaina, olikin sitten minun 19-vuotis-syntymäpäiväni. D oli antanut minulle lahjat jo edellisenä päivänä, koska ei jaksanut kolmen viikon odotuksen jälkeen odottaa enään yhtä yötä. Sain D:lta uuden Rouge Dior huulipunan (vakiosävyssäni, 999) ja uuden, aivan ihanan unimaskin. (kuten kuvasta näkyy, D myös tuunasi maskia aivan itse) Nukun yleensä läppäri sängyn vierellä (ja auki, tunnustetaan nyt vielä senkin verran, mutta minkäs teet kaukosuhteessa kun on ikävä) ja verhotkin saattavat jäädä auki, joten aamulla (ja yöllä) tuntuu usein olevan vähän liian paljon valoa, joten nukun maski silmillä.

Aikaisempi maskini sattui olemaan H&M:sta viime vuoden joulukuussa ostettu kappale, joka kutistui (!) 30 asteen pesussa, joten olin aika hermona asian suhteen, liian pieni maski kun ei pidä valoa loitolla. Olin valittanut asiasta D:lle useamman viikon ajan, mutta herra oli kuulemma ostanut lahjansa jo kauan ennen kuin rupesin valittamaan asiasta. Mene ja tiedä, mutta aivan ihana lahja (ja mies) joka tapauksessa. Maski on ollut nyt käytössä joka yö, ja uni tulee paljon paremmin. Migreeniä vastaan en maskia ole vielä päässyt testaamaan, ja toivottavasti en joudukaan pitkään aikaan. *koputtaa puuta*

D:n lahjojen lisäksi sain syntymäpäivälahjoja ja kortteja hollantilaiselta perheeltäni. En odottanut lahjoja, joten niiden saaminen oli tietenkin erityisen mukavaa, mutta parasta koko jutussa oli se, että he ylipäänsä muistivat minua. Toki he muistivat minua viime vuonnakin, mutta kaikkien viime aikojen kitkojen johdosta en jotenkaan odottanut tänä vuonna facebook-viestiä kummempaa muistamista. Vaihteeksi ihanaa olla väärässä.

--

The next day, Thursday, was my 19th birthday. D had given me his presents on Wednesday already, because he couldn't wait one more night after waiting three weeks to give them to me. He gave me a new Rouge Dior lipstick (in my favorite shade, 999) and a new, absolutely fabulous sleep mask. (and as you can see in the picture, he also personalized it a little, all by himself) I usually sleep with my laptop next to the bed (and the laptop is always on, but hey, what can you do when you're in a ldr and hate sleeping alone?) and very often I forget to close the curtains, so on the morning (and night) there is too much light in the room, thus a sleep mask comes in use.

My old sleep mask was a cheap one from H&M that shrank (!) in the laundry machine, even though it was a low-temp program, so I was rather fed up with it, as a mask that's too small won't keep the light away. I had been whining about it to D for couple weeks already, but he said he had bought the gift well before I actually started whining. I don't know about that, maybe, but in any case I love it. (and him) I've had the mask on every night, and I sleep a lot better. I haven't had the chance to see how well the mask works with a migraine, but let's hope I won't get that chance anytime soon... *knocks on the wood*

D also brought me some gifts and cards from his family, which was very sweet of them. I have the cards on a display in my room, as seeing them makes me smile.



Aamupalaksi isoäitini oli laittanut pannukakkua vaniljajäätelön ja kotitekoisen mansikkahillon kanssa. Perheessäni on tapana, että syntymäpäiväsankarille laitetaan aina "herkkuaamiainen" ja omaan syntymäpäiväaamuun kuuluu aina oleellisena osana (joulukuun ensimmäisenä kun olen syntynyt) joulukalenterin luukun avaaminen. Soija-allergisena suklaakalenterit ovat sula mahdottomuus minulle, ja vaikka sokeriaddikti olenkin, en halua karkkikalenteria. Kuvakalenteri sen olla pitää ja tänäkin vuonna sain joulukalenterin kummitädiltäni.

Loppupäivä vietettiin pullaa leipoessa, D kun halusi ehdottomasti leipoa pullaa. Pääsinpä taas pitkästä aikaa myös pelailemaan simssiä (ainainen paheeni) D:n läppärillä, eli hyvin leppoisasti ja rauhallisesti sujui syntymäpäivän vietto.

--

For breakfast my grandmother had made Finnish pancake, which is nothing like the American pancakes, or Dutch pannekoeken. It's more like a cake, rather than crepes, and we ate it with vanilla ice cream, and homemade strawberry jam. In my family we have a tradition of preparing the birthday girl/boy something special for the birthday breakfast and on my own birthday having an advent calendar is also a big thing. (that's what you get for being born on the 1st of December) Of course, chocolate calendars are a big no-no, since I'm allergic to soy, and even though I have a very sweet tooth, I don't want a candy calendar. It has to have pictures, and every year I get one from my godmother.

The rest of the day was spent making pulla, a sort of sweet bread, and also cinnamon rolls, since D wanted to make them. I also got to play sims (yup, my secret hobby) on D's laptop, first time in a long while, so my birthday went by in a very lazy and relaxed manner, which is exactly what I wanted.

Sunday, December 4, 2011

Finally

Mekko/Dress: vintage (löydetty/found at Laura Dols) Tekoturkiskeeppi/Fake fur: Indiska, Laketti/Headpiece: Kirsi Nisonen, Kengät/Shoes: thrifted (Noordermarkt)

Kuten näkyy, yo-juhlat on nyt vietetty, huomenna koululle D:n kanssa lukion päättötodistusta hakemaan (ylioppilastutkintotodistuksen lähettävät sitten myöhemmin) ja huomenna kirjoittelen juhlista vähän enemmän, ja ehkä laittelen lisää kuviakin... Hauskaa oli, sen verran voinkin tässä jo paljastaa...

--

As you can see, I have now celebrated my graduation, tomorrow I'll go to school with D to get me my secondary school certificate (the matriculation examination papers will be mailed later) and tomorrow I shall write a bit more about the party, and maybe post some more pictures... I had a blast and that's all I'm saying for now...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...