Joulunodotusta

Hoorn joulukuu '10

Vain viikko jouluun. Tänä vuonna vietämme D:n kanssa joulun isovanhempieni luona, jonne saapuvat myös molemmat tätini, sekä luonnollisesti myös (kummi)tätini mies ja pikkuiset serkkuni. Toinen tätini tuo myös toivottavasti poikaystävänsä, vaikka onkin vielä epävarmaa ovatko he aaton isovanhempieni luona vai eivät. Olen erittäin iloinen, sillä myös vanhempani ja pikkusisarukseni tulevat aattona syömään, saunomaan ja avaamaan lahjoja, vaikka he illalla lähtevätkin takaisin kotiinsa, ihan jo tilanpuutteenkin vuoksi, sillä molemmat tätini ja serkkuni yöpyvät täällä, ja minulla ja D:lla on myös käytössä yksi makuuhuone.

D:lle kyseessä on ensimmäinen "oikea" tai suomalainen joulu, ja hän on innoissaan, vaikka kotipuolessansa ihmiset loukkaantuivatkin valinnasta viettää joulu minun perheeni kanssa. Toisaalta ymmärrettävää, eiköhän samankaltainen tilanne tule vastaan jokaisessa parisuhteessa, mutta D:n perhe ei edes juhli joulua. Joka tapauksessa minä olen nyt aikalailla epäsuosiossa, etenkin anoppini silmissä. D ja minä olemme kuitenkin parhaamme mukaan yrittäneet ylläpitää jouluiloa ja tunnelmaa, vaikka negatiiviset kommentit yms. tekevät siitä aika vaikeaa minulle. On inhottavaa tuntea syyllisyyttä siitä, että haluaa tehdä jotain itselle tärkeää ja mieluisaa, ja viettää aikaa oman perheen kanssa, jouluna, joka on minulle ja perheelleni todella tärkeä juhla, kuten yleensäkin Suomessa.

Viime joulun vietimme D:n kanssa Alankomaissa, ja jouluaatto ei ollut ihan sellainen kuin itse olisin toivonut. D:n perhe lähti ajamaan Itävaltaan laskettelmaan juuri jouluaattoiltana, joten päivä meni heillä ympäriinsä juostessa ja pakatessa. Illalliseksi söimme purkkikanakeittoa. Siinä eivät Yle Areenan kautta katsotut joulurauhanjulistukset ja skype-puhelut kotiin hirveästi auttaneet, ja vaikka talosta löytyi kaksikin joulukuusta, joulumieltä sieltä ei kyllä löytänyt. Onneksi oma perheeni ei sentään ruvennut siihen päälle vielä syyllistämään minua valinnastani, vaan äitini lohdutteli minua vielä illallakin skypessä kun nyyhkytin lohduttomana, että haluan takaisin Suomeen ja "oikean" joulun.

Viime vuoden joulupäivä oli sinänsä oikein mukava ja omalla tavallaan jouluinen. Keitimme D:n kanssa riisipuuroa aamiaiseksi, kuuntelimme joululauluja samalla kun teimme porkkana- ja lanttulaatikkoa illalliselle. Olimme kutsuneet D:n isovanhemmat ja sedän syömään kanssamme, ja meillä oli tarjolla pienimuotoinen joulupöytä graavilohella, mätileivillä, laatikoilla, porsaanleikkeellä ja jälkiruoaksi meillä oli joulutorttuja, jotka eivät olleet täysin autenttisia luumumarmeladin puutteen takia. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa, ja vaikka graavilohi olikin hiukan liian suolaista, illallinen oli menestys. Itselle se ei kuitenkaan tuntunut "oikealta" joululta.

D on siinä mielessä täysin erilainen kuin minä, sillä hän ei ole niin perinteisiin kiintynyt kuin allekirjoittanut. Hänelle ei ollut mikään ongelma jättää tämän vuoden Sinterklaas-juhlaa väliin, ja yleisesti ottaen hän ei muutenkaan hirveästi noteeraa juhlapäiviä, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, D on innokas tutustumaan suomalaisiin juhliin ja perinteisiin, vaikka kaikki eivät hänelle oikein aukea. Hänelle ei ensin oikein auennut joulun suuri merkitys ja sen eteen nähty vaiva, ennen kuin selitin asian oikein juurta jaksaen muistuttamalla häntä kuinka iso homma oli tehdä yksi satsi porkkana-ja lanttulaatikkoa viime vuonna, ja että kuinka täällä laatikoita on tehtävä tarpeeksi ruokkimaan 16 ihmistä muutaman päivän ajan. Hän ei vieläkään tajua, että miksi ihmiset näkevät niin paljon vaivaa, mutta ainakin hän tajusi, että joulu ei ole mikään pikkujuttu.

Hassuinta on ehkä se, että en osaa itsekään vastata kysymykseen miksi. Asia on vain niin kuin on, joulu on tärkeä ja iso juhla, ja minun perheessäni ruoalla on suuri merkitys juhlimisessa, jopa niin suuri, että yksi joulupäivä meni lattialla maatessa, koska minä ja veljeni olimme syöneet niin paljon, että emme kyenneet enään liikkumaan. Onneksi nykyään on vähän enemmän itsekuria. Minulle lahjat eivät ole koskaan olleet tärkein osa joulua, vaikka etenkin pienenä lahjojen saaminen olikin jouluaaton odotetuin osa. Nykyään odotan eniten joulun tunnelmaa, yhdessäoloa, kynttilöitä, ruokaa, ja joulun yleistä arvokkuutta. Joulu on minusta aina ollut todella kaunis juhla, ja nyt vuoden tauon jälkeen sen merkitys on kasvanut entisestään. Aionkin siis nauttia joulusta tänä vuonna oikein urakalla, ja toivottavasti myös D tykästyy suomalaiseen jouluun.