Maanantaina (5. joulukuuta) lähdimme D:n kanssa junalla Helsinkiin koululleni katsomaan muiden nyt ylioppilaaksi kirjottaneiden lakittamista. Tapasimme myös vanhempani ja sisarukseni illemmalla kaupungilla, ja kävimme siinä sitten kahvilla ja kiersimme sateessa keskustan jouluikkunat (kuvissa keskustan Stockmannin tämän vuoden ikkuna) . Illalla kun palasimme takaisin isovanhempieni luokse ensilumi oli satanut.
--
On Monday (Dec 5) D and I took the train to Helsinki to attend the graduation ceremony of the other students at my school. (since I wasn't actually taking part in it) We also met up with my parents and sibling on town in the evening, and we had a cup of coffee. After that we walked around the city center with them, in the rain, to have a look at all the Christmas-themed shop windows (the pictures are of the one at Stockmann). On the evening, when we returned to my grandparents the first snow had fallen.
Tiistaina, itsenäisyyspäivänä, kävimme D:n kanssa kävelyllä ottamassa kuvia lumisesta maisemasta. Kävimme myös saunassa, söimme kakkujen tähteitä ja katsoimme televisiota, vaikka Linnan Juhlat eivät D:n makuun oikein olleetkaan.
--
Tuesday was the Finnish Independence Day, and D and I celebrated it by going for a stroll in the snowy surroundings with the camera. We also went to sauna, ate cake left-overs and watched TV, although the party broadcast from the Presidential palace wasn't really D's cup of tea.
Keskiviikkona D:n oli aika palata Alankomaihin, tosin siinä olikin sitten hiukan mutkaa matkassa, nimittäin Kööpenhaminan kautta. Sää Amsterdamissa oli sen verran huono, että D:n lento oli peruttu. Oli muuten aika erikoinen tunne, kun Helsinki-Vantaan isolla näytöllä näkyi, että "lento peruttu." Ensimmäinen reaktio molemmilla taisi olla hirveä hysteerinen hekotus ja leveä hymyily. Onneksi (tai ikävä kyllä, kummin sen nyt haluaa ottaa) D:lle järjestyi lento kotiin Köpiksen kautta jo samana iltana, ja lähtökään ei viivästynyt alkuperäisestä kuin puolella tunnilla. D vitsaili, että koko juttu oli minun syytäni, minä olin muka järjestänyt huonon lentosään, mutta jos minulla olisi tuonkaltaiset yliluonnolliset voimat, niin Islannissa purkautuisi taas vaihteeksi tulivuori, joka estäisi lentämisen muutaman viikon ajaksi. Hyvä puoli koko absurdissa tilanteessa oli se, että hyvästit kentällä olivat vähemmän kyyneleiset kuin koskaan aiemmin.
--
On Wednesday it was time for D to go back to NL, although he had some trouble getting there, the trouble being the bad weather in Amsterdam. It was such a strange feeling when we saw the notification "flight cancelled" on the big board at Helsinki-Vantaa. Our first reaction was laughing hysterically and a ridiculously wide smile. Luckily (or unfortunately, however you want to think about it) D got tickets to a flight home for the same evening, and he left Finland only half an hour late from the original schedule. D was joking that the whole thing was my fault, I had arranged the bad weather, but if I happened to have such supernatural powers I would throw in one more volcano eruption in Iceland that would keep people from flying for several weeks. The only good thing about the whole ridiculous incident was that we didn't feel like crying that much when saying good bye at the airport.
Voimia erossa olemiseen, been there done that.
ReplyDeleteTsemppiä <3
Kiitos paljon, onneksi nyt on vain pieni hetki tätä kaukoilua, D tulee Suomeen jouluksi eli aatonaattona pääsee jo hakemaan ukkoa kentältä :) <3
ReplyDelete