Profile Picture

Know me

Senja, 20 years old, Helsinki/Finland
Read more...
Sponsors, collaborations...
Terms of Use...

Find me

Email me Facebook Twitter Pinterest Google Plus flickr

Follow me

Follow Puukengät

Friday, January 27, 2012

Haaveilua/Daydreaming


Pienenä (ja vähän isompanakin) usein haaveilin, että haltiakummi tulisi ja antaisi minulle kolme toivetta, (joo, satukirjat ja Disney lienevät syypäitä, mukaanlukien allekirjoittaneen vilkas mielikuvitus) jotka oikeasti toteutuisivat. Taisin mielessäni aina toivoa kauneutta, viisautta ja prinssiä, joka hakisi minut linnaansa, jossa eläisin yhdessä prinssini kanssa onnellisena (ja rikkaana) elämäni loppuun saakka.

Todellisuudessa haltiakummeja ei taida olla muualla kuin kirjoissa ja elokuvissa, mutta jos nyt kuitenkin olen väärässä ja ensi yönä keskiyön aikaan rouva ilmestyy huoneeseeni, toivoisin varmaan lottovoittoa, unelmieni opiskelupaikkaa, ja mahdollisuutta muuttaa yhteen D:n kanssa jo heti huomenna. En tarvitse linnaa tai palvelijoita, enkä todellakaan halua vain istua aloillani kaiken aikaa, joten sanoisin, että riittävä määrä rahaa, opiskelupaikka ja D ovat ainesosat minun onneeni.

Mutta jos nyt ollaan ihan realistisia, niin kyllä minun ja D:n on ihan itse toteutettava unelmamme ja toiveemme. Itse olen jo saanut hurjasti apua lähipiiriltäni silloin kun kaikki meni enemmän tai vähemmän pieleen, mistä olen äärettömän kiitollinen, mutta nyt haluan jo kokeilla omia siipiäni, josko niillä lentäisi ja kuinka pitkälle...

Tälle vuodelle minulla ja D:lla on aika isojakin suunnitelmia, jotka näyttävät vaihteeksi toteuttamiskelpoisilta, ellei tässä nyt sitten taas ilmaannu joitain meistäriippumattomia ongelmia. *koputtaa puuta* Suurin syy miksi haluan niiden toteutuvan on toive nk. normaalista elämästä: asutaan yhdessä, käydään töissä/koulussa/sekä että ja iltaisin syödään ja vietetään aikaa ihan vaan vaikka tehden omia koulujuttuja, mutta kuitenkin samassa huoneessa, esimerkiksi vierekkäin istuen.

Kaukosuhteessa sekin on todellista luksusta, että saa nukkua oikeasti toisen vieressä. Videokeskustelu ei vaan aja samaa asiaa, ja tässä reilusti yli puolentoista vuoden jälkeen sitä rupeaa välillä miettimään, että tuleeko tämä tilanne koskaan muuttumaan. Olemmeko vielä viiden vuoden jälkeen tässä samassa tilanteessa, että illalla ja sunnuntaisin juttelemme webcameran välityksellä toisillemme? Ja kuitenkin sitä silti suunnittelee ja toivoo, että kohta sitä ollaan yhdessä, ihan pysyvästi...

Tällaista enemmän tai vähemmän syvällistä haaveilua ja pohdintaa näin perjantain (ja siivouspäivän) kunniaksi.

--

When I was little (and when I wasn't so little anymore) I used to dream that a fairy godmother would come and grant me three wishes (yup, I had had my share of fairytales and Disney, not to mention my own overly rich imagination) that would really come true. I used to wish for beauty, intelligence and a handsome prince who would come and whisk me off my feet and carry me to his castle where I would live with him happily (and affluently) ever after.

Unfortunately fairy godmothers seem to only exist in books and films, but if I end up being mistaken and the sparkly lady pops by tonight at the midnight, I think I would ask for the winning lottery ticket, the study place of my dreams, and a chance for me and D to move in together, yesterday, preferably. I don't need a castle or servants, and I most definitely don't want to spend the rest of my life by just lounging around, so enough money (for a home and living without worrying about the lack of money) with a study place and D by my side would make me more than happy.

But if we are realistic, it's me and D who have to make our own dreams and plans happen. Personally I have already received so much help when things didn't go as smoothly as one would wish, and I am eternally grateful for that help, but right now I feel like seeing how my own wings carry me, and how far I can fly with them...

D and I have rather big plans for this year, and this time they actually seem to be achievable, unless things that we can't do anything about decide to go and mess up our plans again. *knocks on the wood* The most important reason why I want those plans to work out is the wish to live a so-called normal life: living together with the man I love, going to school/work/both and then eating together in the evening, sitting on the couch together, in the same room, both doing our own stuff, or talking.

In a long distance relationship it's a luxury to be able to sleep in the same bed, next to your loved-one. Video calls just aren't the same, and after over 1,5 years of this going back and forth one does start to ask themselves whether or not the situation will ever change. Will we still be in the same situation in five years, talking to each other through webcam every evening and Sunday? And yet one keeps on planning and hoping that soon they will be together, for good...

There you go, some pondering and daydreaming on this Friday (which also happens to be a clean up day).

7 comments:

  1. Kyllä se siitä! Kärsivällisyys palkitaan ja tietenki pitää tehä töitä sen eteen :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, välillä vaan kärsivällisyys tuntuu olevan lopussa... no jaa, jos mä oon jaksanut odottaa jo yli puolitoista vuotta niin mitä nyt muutama lisäkuukausi on enään siihen verrattuna :)

      Delete
  2. Anonymous30/1/12 16:19

    Miksi musta alkoi tuntuun siltä että ootte menossa tänä vuonna naimisiin kun luin tän tekstin? :)

    Anyway, paljon tsemppii ja kärsivällisyyttä, kyllä se lopulta kaikki kääntyy hyvin ja nuo skype päällä nukkumiset on hauskoja tarinoita kerrottavaksi lapsenlapsille :) <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hihih, tämä häähullu voisi omasta puolestaan mennä naimisiin jo vaikka huomenna, mutta siihen kun liittyy niin paljon kaikenlaista muutakin, järjestelyä ja rahankäyttöä... Katsotaan miten käy, toivottavasti nyt ainakin tässä seuraavan 50 vuoden sisällä soisivat meille hääkellot :D

      Mutta kiitos tsemppauksesta, sitä tarvitaan aina kipeästi, ja joo, lapsenlapsilla voi olla hauskaa kuunnella kuinka isoäidillä läppäri toimitti uninallen virkaa :)

      Delete
  3. Anonymous31/1/12 18:15

    No hyvä että häähullu pystyy hillitsemään itsensä, täällä ilmoittautuu yksi häähullu jolla on jo vähän hillitsemisongelmia. Häät on joulukuussa 2012 ja kauheesti vaan tekis mieli jo karata naimisiin vaikka salaa mutta onneksi mieheni sai puhutta järkeä päähäni :D Onhan se kuitenkin ihana jakaa noin tärkeä tapahtuma muiden kanssa juuri silloin <3 ja kyl meidän vanhemmatkaan ei olis kauheesti tuollaista päätöstä kunnioittanut.... Kyllä ne häät sieltä kohta tulee :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oih, talvihäät, tuleeko hääpäiväksi 12-12-12? Omat vanhemmat eivät todennäköisesti loukkaantuisi vaikka karkaisimme D:n kanssa naimisiin, äitini on jopa sanonut, että meidän pitää tehdä omat valinnat niin kuin me itse parhaaksi näämme... D:n perhe onkin sitten hiukan eri juttu, jotekin tuntuu että he eivät oikein edes usko meidän menevän naimisiin -.- No jaa, sittenpähän näkevät :D

      Delete
  4. Anonymous31/1/12 21:00

    Ehei, ei ole tuo maaginen päivämäärä. Itse en kyl ymmärä sitten ollenkaan mikä järki on valita hääpäivä koska se nyt sattuu jotenkin rimmaamaan...

    Mä kyl kannatan ehdottomasti sitä että otatte maltillisesti ja keskustelette D:nkin perheen kanssa. Välit eivät varmasti yhtään siitä parane ainakaan jos naimisiin karkaatte salaa. Totta kai jos et koskaan saa hyväksyntää hänen perheeltään ei asialle voi mitään, mutta kannattaa kuitenkin koittaa jutella :)

    ReplyDelete

Click Here for Comment Guidelines

Thank you so much for your comment! I'll try to get back to you asap! Anonymous commenters, please use a nickname! ♥

Kiitos kommentistasi! Pyrin vastaamaan siihen mahdollisimman pian! Anonyymit, olkaa ystävällisiä ja käyttäkää nimimerkkiä! ♥

Hartstikke bedankt voor je reactie! Ik probeer zo snel mogelijk te reageren! Anonieme mensen, gebruik alsjeblieft een nickname! ♥

Tu peux commenter en français!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...