Pain day

Nykyinen työni on seisomatyötä, ja jo kuuden tunnin työpäivän jälkeen jalkoja ja selkää särkee kohtuullisen paljon. No, tänä aamuna heräsin aivan tajuttomaan särkyyn: kipu kulkee jalkapohjista niskaan, eli olen aika lailla totaalisessa jumissa. Kesti puoli tuntia ennen kuin pääsin edes ylös sängystä ja käveleminen tuottaa edelleen vaikeuksia. Soitin itku kurkussa ensin D:lle ja sitten äidilleni, sympatian ja neuvojen toivossa, ja viimeiseksi esimiehelle ilmoittaakseni, että en pysty millään tulemaan tänään töihin.

Aamupalaksi olikin sitten pullaa ja särkylääkkeitä, minkä jälkeen olen yrittänyt venytellä ja rentouttaa selän lihaksia, pienin tuloksin. Särkylääkkeet helpottavat hiukan, niiden voimalla pystyn suoriutumaan normaaleista päivän hommista, kuten vaikkapa bloggailusta.

Täysin hukkaan en aio päivää heittää, Suomen poliittinen historia odottaa, nyt vain pitäisi löytää hyvä lukuasento, jossa voisi myös tehdä muistiinpanoja. Toivottavasti särky lieventyisi huomiseen mennessä, muuten on pakko raahautua lääkäriin.

--

My current job is done standing up and after a 6-hour-shift my feet and back are smarting quite a lot. Well, this morning I woke up to an unbelievable amount of pain radiating through pretty much my whole body. It took me half an hour to just get out of bed, and walking causes a lot of trouble. I was crying like a baby when I called D and then my mother for some sympathy and advice, after which I called my boss to let him know that I won't be able to work today.

At least my breakfast was nice, if we exclude the painkillers, and I have tried to stretch my back to relax the aching muscles, with very little success. The painkillers help a bit, with their aid I can manage the daily tasks such as blogging.

However, I'm not going to throw the whole day away, the history of Finnish politics is waiting for me, I just have to find a doable reading position that enables taking down notes too. I really hope the pain will be gone by tomorrow, otherwise I'll have to drag myself to the doctor's.