Fit to be fit

I never really liked sports or exercising. Lying in bed with a bowl of ice cream is more my thing. Dancing I do like, walking is okay, cycling goes too, but everything else, meh. The fact that I did not own any sports clothes until today says a lot.

Still, I know I should exercise more, for my own good. Lately I have started taking long brisk walks and exercising a little at home. Squats, lunges, stretching, bedtime yoga and the like. My apartment building also has a free gym for the tenants so I have gone cycling a little more or less every other day. Baby steps. I even have a secret health and fitness board on Pinterest!

Now my friend Trang and her sisters are on a vacation so my friend Erica and I rented their aerobics studio cards. Today we went to our first class and it was not even as bad as I thought it would be. If the studio memberships were not so expensive I think I could turn it into a habit.

It is so much better to have an exercise buddy. Erica lives close to me so we take walks together and now we have each other for motivation. It is so much harder to cancel the plans when there is another person involved.

After the class this morning we went to do a little shopping with Erica. I have given up shopping for the most part but I decided that proper training clothes would be good motivation. I am much less inclined to give up now that I have invested money on this, and now that I can look somewhat cute while exercising. (or at least that's what I keep on telling myself)

Who knows, maybe I will end up buying myself a membership after all, but for now I am going to learn to like exercising.

Even if I only exercise to look good despite of all the ice cream.

Flowers in the hall

Here's my outfit from yesterday, showcasing two new pieces I got from Trang when she was clearing out her closet. The floral shorts and the burgundy shirt are definitely nice additions to my closet. (or should I say suitcase?)

Oh and before everyone freaks out and starts worrying about the state of my engagement with D let me clear this out for you: I'm wearing my ring as a necklace merely because I want to let the atopic skin rash on my ring finger heal properly before putting the ring back on. (you can perhaps spot it on the bottom picture) We are still very much together and we will marry one day, whenever that might be. So no Chuck and Blair kind of break for us.

And yes, I'm aware that the strap of my bra is hanging low, I only noticed after I started editing the pictures and by then it was too late to go and take new ones. It happens so bear with me. (thanks to my sister anyways, otherwise the pictures are great)

My weekend was nice and lazy. Maria came by on Saturday afternoon and we had fun playing Ticket to Ride with my siblings. On Sunday I made a presentation for my in-laws. It's about vacation options in Helsinki. I would very much like them to come to Finland for their summer vacation so I thought that I might look into it for them so they can think about it. (and I wanted to practice my Dutch)

Yesterday I started studying for the entrance exams and I also went to the dentist's. (my aunt) She gave my teeth a proper chalk wash and a fluorine treatment and also fixed a cavity. My first cavity ever. Thank God for local anaesthesia even if the needle hurt and the left side of my lower face was numb for the rest of the evening.

Today I have a job interview (as a matter of fact I'm currently on my way there) so please keep your fingers crossed for me. After the interview it's time for more studying and when my siblings get home I'll make them take pictures of my job interview outfit. (okay, I'll ask them)

How has your week started off?

P.S. I used Pretty Paris photoshop curve by Siiri Kumari.

Ordinary life

Sorry for not posting in the past days, I have been suffering from a cold and watching ER and Downton Abbey all day was much more attractive than using my brain and writing something.

On Friday I had my friend Maria's birthday party. It was so great seeing my friends again. First we ate cake and mini pizzas and drank sparkling wine at Maria's place, and of course we talked talked talked and talked a bit more. Then we headed to town, to a bar where Maria's sister knew the bartender so the drinks were cheap. We laughed and danced and had fun. Such a great time even if the club was quite quiet. Around 3 am we headed for pizza and then home.

Saturday and Sunday I spent at home, feeling sick, not because of drinking too much but because of the cursed cold. I had been feeling sick on Friday already but not sick enough to stay at home. So lots of tv and tea and bed rest for me. Not a very glamorous weekend.

On Monday morning I had my job interview that was supposed to be on Friday. Rescheduling didn't bother me though, because after the interview I went for a coffee with my friends P and Maria and with P we also decided to go window shopping, mostly for Dior make-up. I want a pink lipstick so I was trying to find the perfect shade. After I dropped P off for her bus, I went to the library and then I went for coffee with another friend. By the time I got home I was feeling rather sick again, probably from too much coffee.

On Tuesday and Wednesday I did nothing productive. Well okay, I did send out more job applications and I was invited to another job interview but apart from that, all I did was sneeze and watch TV.

Today I might go and get a package from the post office or then I'll just stay home and try to help my mother to clean up the house. But I did get invited to a job interview this morning so that's something. Two job interviews in the next two weeks is better than I imagined but I hope that more will come.

Tomorrow I am going to meet Trang, and perhaps I'll make her snap some outfit photos for me. We were also thinking about cleaning her closet (again) so that'll be fun.

I hope your week has been going well, I'll try to catch up with everyone's blogs asap!

A very non-photogenic Monday

curve used 'digital film' by julia trotti

Coat: Primark, Scarf: made by Sanne, T-shirt: borrowed from D, Pants: H&M, 

Sweater: second-hand, Shoes: Primark

Mondays aren't my favorite days but last week I was looking even worse than usual, probably because I was falling ill. By afternoon I was running a fever so that's the reason for the zombie-like look. The only reason I'm even posting this is because I want to give my readers the right impression, and not just the pretty images. We all have sick days, and on those days nothing is nicer than an overly large t-shirt and a messy bun.

--

Maanantait nyt eivät yleensäkään kuulu lempipäiviini, mutta viime viikolla näytin maanantaiaamuna tavallistakin kuolleemmalta todennäköisesti, koska olin tulossa kipeäksi. Iltapäivällä minulle oli jo noussut kuume, eli siinä syy zombiemaiselle lookille. En ensin ajatellut edes postata näitä, mutta pitäähän lukijoiden saada minusta oikea kuva, ei vain niitä onnistuneempia otoksia. Kaikki ovat joskus kipeitä, ja sairaana ei ole mitään mukavampaa asua kuin ylisuuri t-paita yhdistettynä sotkuiseen nutturaan.

--

Maandagen zijn niet m'n favoriete dagen, maar afgelopen week was nog erger dan normaal, waarschijnlijk omdat ik ziek aan het worden was. Aan het eind van de middag had ik koorts, dus daarom zie ik er uit als een zombie. De enige reden dat ik dit post is omdat ik m'n lezers een goeie indruk wil geven, en niet alleen de mooie plaatjes wil laten zien. We zijn allemaal wel eens zien en op die dagen is er niks lekkerder dan een te groot t-shirt en een losse knot.

My impeccable ability to get lost

Don't I have the cutest bike? A real traditional Dutch 'oma fiets' (granny bike) is my current means of transportation, provided by my host-family. (the flowers are from their previous au-pair) It's only too bad it doesn't come with a built-in navigator, I could definitely use one!

I was supposed to go to Utrecht on Thursday, right? Well, I didn't quite make it there. Poor D had to wait me there for over an hour and then I never showed up. Why? That's a funny story...

Going to Utrecht means taking the train, but the train station isn't exactly next to my host-family's home so cycling to the station is the most logical thing to do. It was only too bad that it was my first time going to the station by bike, and I had to cycle there alone. That's a recipe for a disaster, let me tell you.

First I went the right way, but at some point I started to doubt myself, thinking that I had gone the wrong way as usual. So what do I do? I turn around to the opposite direction and cycle until I am certain of two things. One, I had taken the wrong way, and two, I had no idea where I was. I had already missed two trains and there was no way I would make it to Utrecht in time to meet with the Dutch teacher.

At that point, exhausted and confused, I stopped at a bus stop and called the mother of the host-family to ask if she knew where I was. Luckily with her help, and D on the phone with Google Maps telling me where I had to go, I found the right route again. By that time D was already on the train back to Hoorn, poor guy.

Having found the right route, I was cycling quite fast, and that's when my blazer that was hanging on the handle bar decided to fall off and land in between my bike's wheel. Of course I shouldn't have put my blazer on the handle bar at the first place but hey, that would've been much too convenient. Anyways, I fell down with my bike, and my knee hit the ground and the bike's saddle hit me in my inner thigh (no picture of that) which turned black and purple. Lovely.

If I had been in Finland, people would've just passed me without checking whether I was okay or not, but this time I was in the Netherlands, and a nice man stopped by and asked if I was okay. He also helped to lift my bike up. We started the conversation in Dutch, but as I was a little shocked after falling down, my Dutch wasn't really working that well. In fact, the man thought that I had hit my head, but at that point I explained that Dutch wasn't my native language and we switched to English so I could explain him how my blazer had jammed my bike, and how the bike's saddle was a little too high up and that I'm an au-pair and so on. Once he was certain I was definitely good to continue my journey back home, we parted ways in amicable terms.

Finally I made it home, and on Friday when I had to cycle to the station again, (spending the weekend in Hoorn with D) J, the 12-year-old son of my host-family, cycled with me to make sure I didn't get lost again. He also adjusted my bike to fit my height. My host-family's kids are both really nice and I still consider myself very lucky to have found such a great host-family!

Pictures of Friday's outfit and eating out in Amsterdam with D are coming up later, now I want to finally test the new Sims 3 expansion pack!

--

Eikös uusi pyöräni olekin suloinen? Oikea perinteinen hollantilainen 'oma fiets' (mummo pyörä) toimii nyt kulkuvälineenäni host-perheeni luona. (kukat ovat edellisen au-pairin jäljiltä) Harmi vain, ettei pyörässä ole sisäänrakennettua navigaattoria, sille olisi kyllä tarvetta.

Minunhan piti käydä Utrechtissä torstaina, eikö niin? No, suunnitelma meni vähän pieleen... D-raukka joutui odottamaan Utrechtissä yli tunnin, enkä minä loppujen lopuksi edes ilmestynyt paikalle. Miksi? Siinäpä on hauska tarina...

Utrechtiin mennään Driebergenistä junalla (no siis kyllä bussillakin pääsee, mutta juna on nopeampi) mutta juna-asema ei sijaitse host-perheen talon vieressä, eli hollantilaiseen tapaan minun oli tarkoitus pyöräillä asemalle. En tosin ollut aikaisemmin pyöräillyt asemalle, ja minun oli vieläpä tarkoitus pyöräillä yksin. Huono yhdistelmä, kuten kaikki minut tuntevat tietävät.

Pyöräilin ensin oikeaan suuntaan, mutta ennen kuin pääsin asemalle asti rupesin epäilemään suunnistustaitojani ja päädyin siihen tulokseen, että olin varmasti pyöräillyt väärään suuntaan. Äkkikäännös vastakkaiseen suuntaan, ja pyöräilinkin väärään suuntaan kunnes olin varma kahdesta asiasta. Yksi, olin sittenkin mennyt väärään suuntaan, ja kaksi, minulla ei ollut hajuakaan siitä missä olin. Lisäksi olin jo myöhästynyt kahdesta junasta, joten en olisi millään edes ehtinyt Utrechtiin ajoissa tapaamaan hollannin opettajia.

Mitäs siinä sitten, nääntyneenä ja eksyksissä pysähdyin sitten lähimmälle bussipysäkille ja nolona soitin host-perheen äidille kysyäkseni josko hän tietäisi, että missä minä olin. Onneksi hän tiesi suunnilleen, että missä minä olin, ja D:kin auttoi, hän katsoi koneeltaan Google Mapsista, että mitä tietä minun pitäisi mennä ja selosti sitten puhelimessa melkein metri metriltä oikean reitin. Oikea reitti siis löytyi, tosin siinä vaiheessa D oli jo junassa matkalla takaisin Hoorniin eli juna-aseman sijasta minäkin päätin suunnistaa kotiin host-perheen luokse.

Oikean reitin löydyttyä pyöräilin kohtuullisen vauhdikkaasti, ja tietenkin silloin bleiserini, joka roikkui ohjaustangolla, putosi pyörän pinnojen väliin. Kaaduin siinä sitten maahan, polvi auki ja ihan järkyttävä mustelma sisäreiteen, kun pyörän satula osui siihen kipeästi. (mustelmasta en ruvennut ottamaan kuvaa) Olisi pitänyt laittaa bleiseri takkarille ohjaustangon sijasta, mutta hyvähän tässä on jälkiviisastella.

Suomessa ihmiset olisivat varmaan kulkeneet ohitse, kuten silloin kun kaaduin pyörällä Suomessa, mutta Alankomaissa on vähän eri meininki. Olihan se tietysti hiukan hämmentävää, kun ystävällinen hollantilaismies pysähtyi auttamaan ja tarkistamaan, että oliko kaikki hyvin. Keskustelu lähti käyntiin hollanniksi, mutta hengästyneenä ja shokissa en muistanut puoliakaan siitä miten hollantia puhutaan, ja hollantilaismies ehti jo luulla, että olin lyönyt pääni kaatuessani. Selitin siinä sitten huonolla hollannilla, että en ole hollantilainen ja siinä vaiheessa keskustelun kieli vaihtuikin englanniksi. Kerroin miehelle, että mitä oli tapahtunut ja vakuutin, että en ollut lyönyt päätäni maahan vaan voisin kyllä jatkaa matkaa turvallisesti. Jatkoimme sitten kumpikin matkaa omiin suuntiimme.

Lopulta pääsin sitten turvallisesti (no ainakin loppumatka sujui turvallisesti!) kotiin ja perjantaina, kun minun piti pyöräillä juna-asemalle (viikonloppu D:n luona) J, host-perheen 12-vuotias poika, pyöräili samaa matkaa, jotta en eksyisi uudestaan. Hän myös sääti pyörän satulan oikealle korkeudelle. Host-perheeni lapset ovat kyllä molemmat todella mukavia, olen ihan hirveän iloinen, että löysin näin kivan perheen!

Kuvia perjantain asusta ja ravintolaillallisesta D:n kanssa myöhemmin, nyt haluan viimein testata uutta Sims 3 lisäosaa!

--

Heb ik niet de schattigste fiets? Een echte oma fiets is mijn nieuwe vervoersmiddel, verzorgd door mijn gastfamilie. (de bloemen zijn van hun vorige au-pair) Het is alleen jammer dat er geen navigatiesysteem op zit, ik kan er wel een gebruiken!

Ik zou eigenlijk naar Utrecht gaan donderdag, toch? Nou, ik ben er niet echt gekomen. D moest een uur op me wachten in Utrecht en ik kwam maar niet. Waarom? Grappig verhaal...

Naar Utrecht betekent met de trein, maar het station is niet echt naast de deur, dus op de fiets is het meest logisch. Het was alleen jammer dat ik voor de eerste keer met de fiets naar het station ging, en ik zelf de weg moest vinden. Dat is wachten op problemen, geloof mij.

Eerst ging ik de goeie kant op, maar op een gegeven moment ging ik twijfelen en dacht ik dat ik de verkeerde kant op was gegaan. Dus wat doe ik? Ik ga de andere kant op en fiets totdat ik zeker ben van twee dingen. Een, ik was verkeerd gegaan en twee, ik had geen idee waar ik was. Ik had bijna twee treinen gemist en er was geen manier waarop ik op tijd in Utrecht zou komen om de leraar te ontmoeten.

Op dat moment, uitgeput en verward, ben ik bij een bushalte gestopt en de moeder van mijn gastfamilie gebeld en gevraagd of zij wist waar ik was. Gelukkig met haar hulp en D aan de telefoon met Google maps om me te vertellen waar ik heen moest, had ik de weg terug gevonden. Tegen die tijd was D al in de trein terug naar Hoorn, arme jongen.

Eindelijk de weg teruggevonden, fietste ik best hard en toen viel mijn blazer van het stuur af en belandde tussen mijn wielen. Natuurlijk had ik hem daar niet neer moeten leggen, maar ja, dat zou te makkelijk geweest zijn. In ieder geval, ik viel met m'n fiets en m'n knie raakte de grond en het zadel raakte me aan de binnenkant van mijn dij (geen foto!) en het is nu zwart en paars. Fantastisch.

Als ik in Finland geweest zou zijn, had iedereen gewoon langsgelopen zonder iets te vragen, maar nu, in Nederland, had een aardige man voor me gestopt om te vragen of alles goed ging. Hij zette ook mijn fiets weer rechtop. We praatten wat in het Nederlands, maar omdat ik een beetje geschrokken was, ging het niet zo lekker met m'n Nederlands. Sterker nog, die man dacht dat ik op m'n hoofd gevallen was, maar toen ik hem vertelde dat Nederlands niet mijn moedertaal is en we overgingen op Engels, kon ik hem uitleggen dat mijn blazer tussen de wielen was gekomen en hoe het zadel te hoog is en dat ik au-pair ben en zo. Toen hij overtuigd was dat het goed ging, ging ik verder met m'n reis terug naar huis.

Eindelijk was ik thuis, en op vrijdag, toen ik weer naar het station moest (om het weekend met D te zijn) heeft J, de 12 jarige zoon van de familie met me meegefietst, zodat ik niet weer de weg kwijt zou raken. Hij heeft ook m'n zadel goed gezet, zodat ik er goed op kan zitten. De kinderen van m'n gastfamilie zijn erg aardig en ik ben erg blij dat ik zo'n geweldige gastfamilie heb gevonden!

Foto's van de outfit van vrijdag en het uit eten gaan met D komen later, ik wil nu eindelijk het nieuwe uitbreidingspakket van de Sims 3 uitproberen!

Feeling blue

Just a random picture of a pretty building in Helsinki, I took this a while ago

I have been feeling quite blue today, throwing a pity party for myself and eating candy instead of proper food. Life isn't always sunshine and rainbows, and I won't even bother to hide that. My life can be boring and blue at times, but those are the things that make me appreciate the happy moments even more!

Oh, and my tachycardia proved to be stress-related so I have the doctor's orders to stress less and keep on doing things that make me happy. Well, I was also told to start exercising at least two times a week, but I suppose that's something I should do anyways.

Luckily tomorrow is another day, and I'll hopefully feel a little more cheerful. Perhaps I'll even fetch my camera, then I could start taking pictures again, which would definitely cheer me up. Tomorrow I'll also be going to my parents, maybe I'll get to play Sims with my mother (yes, I love The Sims 3 and I'm not even ashamed to admit it) or at least watch her play. On Friday it's time for Trang's birthday party, and I really hope I'll cheer up by then!

Today I think I'll just give in to the blue feeling and watch TV-series in my bed. Although I received a little package today, more about it later... and we had pizza for dinner... and there's ice cream in the freezer... so I just might get through this day!

--

Tänään olen ollut aika alakuloinen, kuunnellut alakuloista musiikkia ja syönyt karkkia kunnon ruoan sijasta. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, enkä näe mitään syytä miksi minun pitäisi esittää jotain muuta. Välillä on tylsää ja surullista, mutta toisaalta hienot hetket eivät tuntuisi miltään jos olisi aina ihanaa!

Niin, ja takykardiani syyksi paljastui stressi, eli lääkäri käski stressaamaan vähemmän ja tekemään asioita, joista nautin. Kyllä minua käskettiin myös aloittamaan jokin liikuntaharrastus, tai edes käymään lenkillä vähintään kaksi kertaa viikossa, mikä nyt ei kuulosta hirveän kohtuuttomalta. Pitäisi muutenkin liikkua vähän enemmän.

Onneksi huomenna on uusi päivä, ja toivon mukaan huomenna nousen sängystä oikealla jalalla. Ehkä jopa haen kamerani Järvenpäästä niin saan taas otettua kuvia, minkä kyllä luulisi piristävän. Huomenna olen myös menossa vanhempieni luokse, eli ehkäpä pääsen pelaamaan simssiä äitini kanssa (The Sims 3 on maailman paras peli, eikä edes nolota myöntää sitä) tai edes katsomaan kun hän pelaa. Perjantaina onkin sitten Trangin synttärijuhlat ja luulisi mielialan piristyvän viimeistään silloin!

Tänään taidan vain suosiolla antautua alakulolle ja katsoa tv-sarjoja sängyssä maaten. Toisaalta sain tänään paketin, josta postailen myöhemmin... ja illalliseksi oli pitsaa... ja pakastimessa on jäätelöä... eli kyllä tämä tästä!

--

Vandaag voelde ik me een beetje verdrietig, heb ik naar zielige liedjes geluisterd en heb ik snoep gegeten in plaats van echt eten. Het leven is niet altijd een zonnetje en ik heb geen zin om het te verbergen. Mijn leven kan soms saai zijn, maar dat soort dingen zorgen ervoor dat ik de leuke momenten leuker vind!

Oh, en mijn hartkloppingen schijnen door stress te komen, dus ik moet van de dokter minder stressen en dingen doen waar ik blij van word. Maar, er is me ook verteld dat ik minstens 2 keer per week moet bewegen, maar nou ja, dat is iets wat ik sowieso al zou moeten doen.

Morgen weer een dag... ik hoop dat ik morgen weer een stuk beter voel. Misschien haal ik zelfs m'n camera weer op, dan kan ik weer foto's maken.. daar zal ik zeker blijer van worden. Morgen ga ik naar m'n ouders toe, misschien dat ik weer even Sims kan spelen met m'n moeder (ja, ik hou van de Sims 3 en iedereen mag het weten) of tenminste kijken hoe zij speelt. Vrijdag is Trang's verjaardagsfeest en ik hoop dat ik tegen die tijd weer een beetje vrolijk ben!

Vandaag ga ik gewoon lekker tv series kijken in bed, hoewel ik vandaag een pakketje ontvangen heb, maar daar later meer over... en we hadden pizza als avondeten... en er is ijs in de vriezer... Misschien kom ik deze dag toch nog door!

Tuesday's randomness

Kuva täältä/Picture found here

My grandparents are off to Lapland now, so I'm staying at my parents till Friday. On Friday I will be going back to my grandparents' place to celebrate midsummer.

As I was whining about bad quality customer service in my earlier post, I think it's only fair to give credit for good customer service. I had to take the long distance bus from my grandparents' place to Helsinki but I had forgotten that visa electron doesn't work in those buses either so I had no cash on me. Well, the bus driver was kind enough to wait a couple minutes while I ran to the closest ATM (across the road, the benefits of a small town) to get some cash. That's what I call proper customer service, or maybe just general kindness.

Still no camera in use, so no outfit pictures. I wish I at least had an iPhone 4 in use, but alas, iPhone 3G is all I have. Being without a camera is giving me an urge to buy myself a new camera as soon as my paycheck arrives, this time a proper camera that will swallow half of my paycheck. Perhaps I should just steal... eh, kindly ask D if I could get his camera for my personal use when I go to the Netherlands in the end of the summer. (no specific dates have been picked out yet, thus the vagueness) Anyways, if I was to buy a camera, I think I would go for Nikon D90, for no real reasons though. D says it's good and the price is reasonable for a camera of that range. If anyone has any other suggestions, I'll be glad to consider them!

Speaking of shopping, I ordered myself (or D ordered me) another H&M blazer, in navy blue as it was in sale and one can't go wrong with a navy blue blazer, it's such a classic! I should still get a white/light brown one and a black one and then I would be pretty done with my blazer collection.

Tomorrow I will be waking up rather early (read: before 8 o'clock) because I have to call the doctor's office for an appointment. I had my first encounter with tachycardia in April as some of you might remember, and since then I have had tachycardia quite often, for no obvious reasons. Sure, any form of physical exercise makes my heartbeat race, and that's normal when one isn't in a good physical shape, but getting a heartbeat of 120-140 bpm while lying down on the bed can't be normal. Also, the fact that I get lightheaded and dizzy as well sort of indicates that something might be wrong or then my physical condition is even worse than I thought.

Anyways, tomorrow I will also be meeting Trang when she's done with work in the evening. We'll be going for a short shopping round, although I won't be buying anything. Got to draw the line somewhere, as I'm no millionaire!

Or maybe I will buy new headphones as mine are a little broken, can't hear a thing from the right ear. For some reason I'm not going to take them back to the store since I bought them from the same store where I bought my camera...

I hope everyone has had a great day!

--

Isovanhempani lähtivät tänään mökilleen Lappiin, joten vietän pari yötä vanhempieni luona, juhannusta vietänkin sitten taas isovanhempieni talolla.

Kun kerta valitin huonosta asiakaspalvelusta aikaisemmassa postauksessani niin kehutaan nyt sitten tällä kertaa hyvää palvelua. Jouduin tulemaan Helsinkiin isovanhempieni luota bussilla, ja en tietenkään muistanut, että bussissa ei käy visa electron, eli käteistä ei ollut taskussa. No, bussikuski ystävällisesti odotti pari minuuttia, että juoksi kadun toiselle puolelle lähimmälle otto-automaatille nostamaan rahaa. Ihanaa kun saa hyvää palvelua, tai ehkä kohdalle vain sattui mukava bussikuski, mutta joka tapauksessa päiväni piristyi.

Vieläkään ei ole kameraa käytössä, joten ei asukuvia. Jos olisi edes iPhone 4 käytössä, mutta ei, iPhone 3G:llä ei oikein asukuvia oteta. Kamerattomuus on ajanut minut googlailemaan, ja minulla onkin erittäin vahva kamerakuume. Haluaisin ihan kamalasti ostaa itselleni kunnon järkkärin seuraavana palkkapäivänä, mutta ehkä on kuitenkin parempi varastaa... tai siis pyytää D:n järkkäriä käyttöön, kun menen Alankomaihin loppukesästä. (tarkkoja päiviä ei siis ole vielä sovittu) Joka tapauksessa, järkkäri on haaveissa, ja etenkin Nikon D90 houkuttaa, tosin vain siksi, että D sanoi sen olevan hyvä. Jos joku osaisi suositella jotain muuta kohtuuhintaista ja laadukasta järkkäriä niin ehdotuksia otetaan aina vastaan.

Rahantuhlaamisesta puhuen, tilasin eilen (tai D tilasi minulle) H&M:n nettialesta bleiserin. Tummansininen bleiseri on todellinen klassikko eli sille tulee varmasti käyttöä. Vielä pitäisi hankkia vaalea ja musta bleiseri niin sitten olisi kokoelma koossa.

Huomenna on aikainen (eli siis ennen klo 8) herätys, kun pitää soittaa terveyskeskuksesta lääkäriaikaa. Huhtikuussahan kirjoitin ensimmäisestä takykardia-kohtauksestani, ja huhtikuun jälkeen sykkeeni on kohonnut turhan korkeaksi ilman mitään kunnon syytä. Olen kyllä todella huonossa kunnossa, eli sinänsä ei ole ihme jos syke nousee pienestäkin liikunnasta, mutta ei taida olla normaalia, että syke nousee 120-140 lyöntiin minuutissa sängyllä levätessä. Lisäksi "kohtauksiin" liittyy myös hengenahdistusta, hengästymistä ja heikotusta, ja viime aikoina myös rintakipua, joten taitaa olla aika käydä lekurissa. Jokin voi olla oikeasti vialla, tai sitten olen todella huonossa kunnossa.

Ei nyt kuitenkaan synkistytä liikaa, sillä huomenna on tarkoitus tavata myös Trang illalla, kun hän pääsee töistä. Menemme kiertämään kauppoja, vaikka en kyllä aio tuhlata rahaa. Jokin raja täytyy olla, kun en ole kuitenkaan mikään miljonääri!

Tai ehkä pitäisi ostaa uudet kuulokkeet, kun oikeasta kuulokkeesta ei kuulu mitään. Takuu on kyllä vielä voimassa, mutta enpä kyllä ajatellut palata Järvenpään Prismaan näiden suhteen...

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava päivä!

Clean up day

Mekko/Dress: H&M, Pusero/Blouse: vintage, Kengät/Shoes: H&M

I did have a second steak, so I ate more than what's on my plate in the picture

Yes, I still have vappu-balloons in my room

So I cleaned my room today, it had been way too long! Rest of the day has been well spent blogging and watching TV-series, and coughing. Yes, my cough is back, or then it's just the dust... and there was plenty of dust!

My siblings are coming to my grandparents tomorrow as their summer break started. The political history exam is tomorrow, but I don't think I'm going. It was my plan c anyways, and I haven't really studied for the exam, so taking an exam for which I haven't prepared seems like a waste of energy and time...

The weather has improved a lot, we actually got some sun today (why does it seem like I always write about weather?) so I wore my white summer dress with my grandmother's old blouse from the '70s. Can you believe she wore it to my aunt's christening after having two kids? Makes me very happy to know I have such good genes!

Have a great start to the week everyone!

Don't forget my give-away!

--

Tänään siis siivosin huoneeni, liian pitkän tauon jälkeen. Loppupäivä onkin mennyt blogien ja tv-sarjojen parissa, ja yskiessä. Yskä palasi jostain, tai sitten pöly yskittää, huoneeni kun oli aika täynnä pölyä!

Sisarukseni tulevat tänne isovanhemmilleni huomenna kesäloman alun kunniaksi. Huomenna olisi myös poliittisen historian pääsykoe, mutta en taida olla menossa. Poliittinen historia oli muutenkin vain varavarasuunnitelma, enkä ole lukenut kunnolla koetta varten. Tuntuisi siis vähän hölmöltä mennä istumaan kokeeseen, johon ei ole valmistautunut...

Sää on onneksi ollut astetta parempi kuin viikonloppuna, aurinkokin kurkki pilvien lomasta, (kauhea kun aina vain kirjoitan säästä!) joten päätin laittaa valkoisen kesämekkoni päälle isoäitini vanhan 70-lukulaisen puseron kanssa. Voitteko uskoa, että isoäitini käytti puseroa tätini ristiäisissä kahden lapsen jälkeen? On kyllä kivaa, kun on siinä suhteessa hyvät geenit!

Oikein hyvää viikonalkua kaikille!

Älä unohda arvontaa!

In the garden

Shortsit/Shorts: H&M, Paita/Shirt: H&M, Neule/Pullover: H&M, Kengät/Shoes: H&M

Tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa ulos melkein viikkoon. Olo ei ollut enään niin hutera, ja kuka voisi vastustaa lähes pilvetöntä taivasta ja auringonpaistetta... Ulkona olisi varmaan ollut tarpeeksi lämmin t-paidallekin, mutta en viitsinyt ottaa riskiä, että sairastuisin uudelleen. Toipilaana olo ei ole kovin hauskaa, ja kuvista varmasti näkyy, että ihan ei olla terveiden kirjoissa. Sen verran kalpealta ja värittömältä näytän kuvissa.

Nyt takaisin lukupuuhiin... Historian koe huomenna, mutta tämä tyttö pänttää edelleen englantia!

--

Today I felt like stepping outdoors, first time in almost a week. I wasn't feeling too sick anymore, and who can resist a clear blue sky and sunshine... It was certainly warm enough for sunbathing, but I didn't feel like risking catching an another cold. It's not fun to be ill and as you can see from the pictures, I'm still not in the best shape. I look so pale and colorless, even more so than normally.

And now it's back to studying... I have the History exam tomorrow but I'm putting all my time and energy to studying for the English exam!

Helsinki Central Railway Station

Täällä ollaan edelleen hengissä, vaikka olo onkin jokseenkin kuollut. Onnistuin hankkimaan itselleni jostain flunssan allergisen nuhan rinnalle, ja vaikka nyt kuume onkin kadonnut, yskä ja heikko olo ovat vielä tallella. Toivotaan, että parantuisin pian, keskiviikkona kun on ensimmäinen pääsykoe: historia. En ole hirveästi panostanut historian lukemiseen, joten saa nyt nähdä miten käy, toisaalta historiahan muutenkin on vain varasuunnitelma. Torstaina on englannin pääsykoe, joka ei ainakaan vielä jännitä. Olen näin sairastellesakin päntännyt oikein kunnolla, en tainnut opiskella näin hyvin edes ylioppilaskirjoituksia varten, eli toivon mukaan koe menee hyvin ja pääsen aloittamaan opinnot syksyllä...

Nämä kuvat otin viime viikolla odotellessani junaa töiden jälkeen, ja kun asukuvia ei kerta ole hirveästi tällä hetkellä, saatte nyt ihastella Helsingin Rautatieasemaa minun sijastani.

Yritän päästä takaisin normaaliin postaustahtiin viimeistään ensi viikolla kun nämä pääsykokeet ovat ohi ja toivon mukaan olokin on vähän parempi. Toivottavasti kaikkien viikko on lähtenyt hyvin käyntiin!

--

Here I am, still alive, for all that I am feeling more or less dead. I managed to catch a cold (in addition to my hay-fever) and even though my temperature is back to normal, the cough and weakness still remain. Let's hope I'll get better soon, since my first university entrance exam is on Wednesday. Even though History is only my plan B and I haven't really studied for the exam, I hope to be able to at least attend the exam. My English exam is on Thursday, and even though the English exam is the most important one for me, I'm not even that nervous yet. As sick as I've been for the past week, I've been studying really hard (at least in my books it's called studying hard) and I don't think I studied this well even for the matriculation examinations. So hopefully I'll do well in the English exam and I'll be starting my studies in September...

I took these pictures last week while waiting for my train after work, and since I don't have any outfit pictures to show, you'll have to look at these instead of me.

My intention is to get back to the normal blogging schedule next week at the latest when I'm done with these two exams, and hopefully I'll be feeling a little better too. I hope you people have had a nice(r) start to your week!

His T-shirt

Chinot/Chinos: WE, T-paita/T-shirt: lainassa/borrowed Trenssi/Trench: Zara, Laukku/Purse: SIX, 

Huivi/Scarf: SIX, Kengät/Shoes: H&M

Housut/Pants: second-hand, T-paita/T-shirt: lainassa/borrowed, Huivi/Scarf: second-hand

Danielin vaatekaapin kulmakivi taitaa olla valkoinen t-paita, onhan herralla niitä yli 20 kappaletta! Tuntuu, että joka Suomen visiitillä niitä jää tänne minun ilokseni, myös niiden pakollisten nuuhkut-paitojen lisäksi. Eilen sitten innostuin rakentamaan asukokonaisuutta ylisuuren t-paidan ympärille, mutta en ehtinyt ottaa kuin yhden kuvan kiireessä ennen töihinlähtöä. (ja ei, en tiedä miksi näytän noin pelästyneeltä kuvassa) Tänään laitoin samaisen t-paidan päälle, tosin tämän päivän asu soveltuu lähinnä pääsykokeisiin lukuun ja siitepölyallergiasta kärsimiseen.

Olen kyllä sitä mieltä, että kohtalo johdatti minut ja kuvassa näkyvän kenkäparin yhteen. Kyllä, tarinalle saatiin siis onnellinen loppu, kun DinSkosta soitettiin eilen minulle, ja kävin sitten ostamassa kenkulit heti töiden jälkeen, Forumin Kauppojen Yön kunniaksi vielä ylimääräisellä 20% alennuksella. Alunperin kengät, jotka ovat siis aitoa nahkaa, maksoivat 60 euroa, ja ne oli alennettu 30 euroon, ja siihen päälle vielä tuo 20% alennus... Aikamoista siis, aivan kuin kadoksissa ollut kenkä olisi löytynyt aivan tarkoituksella juuri eilen! Olenko tullut hulluksi, kun yksi pari kenkiä tekee minut näin onnelliseksi?

Tänään olen sitten lueskellut lisää englantia, ja aivastellut, ja yskinyt. Inhoan siitepölyallergiaa ja istuessani täällä rohisten nenäliinavuoren keskellä olen päättänyt tilata lisää sadetta Etelä-Suomeen... anteeksi vain kaikille jotka pystyvät hengittämään myös auringonpaisteessa! Toinen vaihtoehto olisi tietenkin hävittää kaikki koivupuut läheisyydestäni...

--

For Daniel the cornerstone of his style has to be a white t-shirt, since he owns more than 20 of them! It seems like that after each of his visits to Finland I have at least one or two t-shirts hanging around, in addition to the ones I sniff when I miss him too badly. Yesterday I felt like building my outfit around an over-sized t-shirt, but unfortunately I don't really have a good picture of it, the picture I posted is the only one I have of yesterday's outfit as I had to snap the picture heading out of the door on my way to work. (no, I don't know why I look so scared in the picture) Today I wore the same shirt, although the way I paired it with comfy pants and a warm scarf isn't very stylish.. but hey, it's perfect for a study-day when one isn't feeling when thanks to the pollen.

I must say, it truly feels like I found my soul-mate in the form of a pair of shoes. Yes, the story got its happy ending after all, when I got a phone call yesterday at work! I headed straight to the store after work and bought the lovely brogues, with a special 20% discount in addition to the 50% discount (the shop had some sort of special evening going on, thus the discount) and for a pair of leather brogues that were originally 60 euros that wasn't bad at all... seems like the missing shoes was meant to be found yesterday! Have I gone mad, falling in love like this with a pair of shoes?

Today has been spent studying English, and sneezing and coughing. I hate hay-fever, and in this state of coughing and not being able to breathe through my nose I am determined to mail-order some rain to Finland... or chop down every single birch tree in my vicinity!

Catching up

Mekko/Dress: Mango, Trenssi/Trench coat: Zara, Huivi/Scarf: SIX, Laukku/Purse: SIX, 

Kengät/Shoes: vanhat/old

Täällä ollaan taas, blogimaailman syövereissä, sillä D.. ei kun Daniel (sain vihdoin luvan paljastaa D:n oikean nimen) on palannut Alankomaihin... niisk. Daniel palasi vastentahtoisesti kotiin eilen iltapäivällä/illalla, mutta onneksi iChat toimii, ja jos hyvin käy matkustan kesäkuussa Alankomaihin Danielin synttäreille, nyt kun välit anoppiin ovat lämmeneet kevään myötä.

Luonnollisesti minulla on kuitenkin kauhea ikävä Danielia, ja myös rentoa lomafiilistä. Leivoimme kakkuja, herkuttelimme karkilla ja sipseillä (joku ei oikein ymmärrä, että tarkoitus on nostaa painoa terveellisesti) ja katsoimme televisiohömppää ja elokuvia. Kinastelimme pikkujutuista, halailimme bussipysäkillä kanssaihmisten kauhuksi... kaukosuhteella on omat hyvät puolensa, mutta toivoisin, että Daniel muuttaisi jo Suomeen, tai asiat järjestyisivät niin että voisin muuttaa Alankomaihin. Olisi niin ihanaa tulla töistä kotiin viettämään iltaa toisen kanssa muutenkin kuin vain tietokoneen välityksellä... tietokonetta kun on vähän vaikea halata ja Mr Paddington on vähän pienen puoleinen.

Kuvissa muuten näkyy maanantain asu, kävimme Danielin kanssa ystäväni 20-vuotissyntymäpäiväkakkukutsuilla ennen kuin suuntasimme tätini luokse hakemaan matkalaukun. Isovanhempani veivät laukun tädilleni, kun he menivät sinne vahtimaan serkkujani, ja samalla säästivät meidät matkalaukun raahamiselta bussista toiseen, kun junat eivät kulkeneet. Kakut olivat herkullisia, ja Hysteria -elokuva oli ratkiriemukas, ja seura oli aivan mahtavaa kuten aina... ehkä vähän liiankin hyvää, sillä loppujen lopuksi Daniel melkein myöhästyi lennoltaan! Vaikka pakko kai se on myöntää, että minua ei olisi haitannut yhtään, jos KLM:n kone olisi lähtenyt ilman Danielia...

Tänään olikin aikainen herätys vanhempieni sohvalla, kun ensimmäinen työpäivä alkoi niinkin aikaisin kuin kello 7.45. Aamupalakin jäi vähän vajaaksi, jos nyt voidaan edes puhua aamupalasta.. aamutee voisi olla osuvampi termi. Töissä oli kyllä mukavaa, vihdoin löysin työn, joka ei aja minua burn-outin partaalle heti ensimmäisen työpäivän jälkeen! Ihanat työkaverit ja mukava työympäristö... ainoa miinuspuoli on jalkojen kipeytyminen jatkuvan seisomisen takia. Tällä kertaa jaloissa oli kuitenkin nk. terveyssandaalit eli selkä ei ollut moksiskaan, ja yllätin myös itseni harrastamalla taukojumppaa venyttelyn muodossa!

Töiden jälkeen suuntasin kaupungille, sillä minun piti käydä vaihtamassa Danielille ostamani paita sopivan kokoiseen (ei varmaan kannattaisi luottaa Danielin omaan arvioon hänen vaatekoostaan) mutta en sortunut ostamaan itselleni uusia vaatteita, vaikka kiusaus olikin kova. Sen sijaan päädyin ostamaan uuden meikkivoiteen, peitepuikon, kynsilakan ja valkoisen rajauskynän. Hiuslakka tuli Lumenen tuotteiden kylkiäisenä... Yleensä vaalea ihoni ei muuten häiritse minua lainkaan, mutta tänään tuli kyllä sellainen olo, että pitäisi varmaan värjätä iho laikukkaaksi oranssiksi itseruskettavilla (minuun ne eivät vain tepsi, lopputulos on aina kammottava) ihan vain että meikkivoiteen löytäminen olisi helpompaa. Loppujen lopuksi päädyin sitten Lumenen meikkivoiteeseen ja peitepuikkoon, joissa sävy on suhteellisen lähellä omaani. En ole aikaisemmin kokeillut Lumenen meikkivoiteita, toivottavasti tuote on hyvä!

Bussimatka takaisin vanhempien luo kesti tavallista pidempään kello viiden ruuhkassa, mutta onneksi illalliseksi oli herkkuruokaa: uunilohta ja parsaa ja höyrytettyjä kasviksia. Iltapalaksi oli vielä mustikkarahkaa, eli ainakin illalla tuli syötyä ihan hyvin, vaikka aamupala ja lounas ja välipala jäivätkin vähän vähäisemmiksi. Noh, huomenna uusi yritys kun menen aamusta Erican kanssa etsimään hänelle uusia kevätkenkiä. Makutuomarina olo on melkeinpä hauskempaa kuin shoppailu itsessään, joten uskon, että saan huomenaamulla tarpeeksi energiaa pääsykokeisiin lukuun. Alle 20 päivää englannin ja historian pääsykokeisiin, pitäisi varmaan stressata enemmän!

Nyt on pakko mennä pesemään silmät kylmällä vedellä, koivun siitepöly aiheuttaa sen verran kamalaa kutinaa... Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut hyvin!

--

I have returned to the blogging world now that D... no, Daniel (yes, I finally got the permission to use his real name) has returned to the Netherlands... snif. He flew back home yesterday, more or less reluctantly, on the late afternoon, but luckily iChat works and if everything goes well I will be visiting the Netherlands during the summer for Daniel's birthday.

Naturally I am missing him terribly, but I also miss the relaxed "vacation" -feeling. We baked cakes, ate way too much candy and chips (obviously someone missed the point about gaining weight in a healthy way) and watched TV-series marathons and bad movies. We were also bickering about silly matters, showing affection in public to shock (and disgust) other people... there are good sides to long distance relationships but I can't help wishing that Daniel would move to Finland already, or that things would work out so that I could move to the Netherlands. I would love to be able to come home after a long day at work to spend the evening with him, in person rather than via iChat... my laptop isn't very huggable and Mr Paddington somewhat lacks in size.

In the pictures you can see my outfit for Monday. Daniel and I went to my friend's 20-year-old birthday tea & cake party before heading to my aunt's to get Daniel's suitcase. My grandparents took the suitcase with them to my aunt's where they were babysitting on Monday, which saved us from the hassle of dragging the suitcase from one bus to another since trains weren't going thanks to some technical issues.  The cakes were delicious, the film Hysteria was hilarious and the company was the best, as usual... maybe a little too good since Daniel almost missed his flight! Although I must confess that I wouldn't have been heartbroken if the KLM-plane had left Finland without Daniel on board...

Today I had to wake up early on my parents' couch since my first day at work was kicked off to a good start as early as 7.45. I ended up skipping breakfast except for one cup of tea (which doesn't even count as breakfast) but I love my job! It's about the time I found a job that doesn't make me cry after the first day! I like my colleagues (at least the ones I've met so far) and I love the working place... the only thing I don't like is the standing up part because my feet ache, even with good and ergonomic shoes. At least my back is fine, and I made sure to engage in some "coffee break" yoga and stretching, which surprised even myself!

After work I headed to the town to take shirt I bought for Daniel back to the store. Either he has lost weight or then he has a very weird idea of his size because the shirt was way too big. I did manage to keep myself from buying any new clothes for myself even though I was tempted to do so with all the mint green dreams at H&M. Instead I bought myself a new make-up lotion, concealer, nail polish and a white kohl pen... the hair spray was a gift for buying so many Lumene (a Finnish cosmetics brand) products at once. Usually I don't mind my pale skin a bit, but today I felt like I should start turning myself patchy orange with tanning lotions (those really don't work for me, the end result is always something horrid!) just to make finding the right shade a little easier. In the end I bought the Lumene one since it was the closest match to my skin tone. I haven't used any make-up lotions by Lumene before but I hope it's going to prove to be a good product!

The bus trip from downtown Helsinki to my parents' place took twice the time it normally takes but luckily we had a wonderful dinner: salmon from the oven with asparagus and steam-cooked vegetables. We even had blueberry quark for dessert/evening snack so I'd say that even though my breakfast, lunch and afternoon snacks were a bit poor nutrition-wise I ended my day quite healthily. Well, tomorrow I am going to make sure to eat properly since I am going to help my friend Erica to find new shoes. Shopping for someone else is even more fun than shopping for yourself, and it ought to give me enough positive energy to be spent on studying. Only a little over two and half weeks till the English and History entrance exams, so I should probably stress a lot more!

Now I'm forced to go and wash my eyes with cool water... I hate hay-fever, and the birch tree pollen is the worst there is... I hope your week has started off well!