Joulunodotusta

Hoorn joulukuu '10

Vain viikko jouluun. Tänä vuonna vietämme D:n kanssa joulun isovanhempieni luona, jonne saapuvat myös molemmat tätini, sekä luonnollisesti myös (kummi)tätini mies ja pikkuiset serkkuni. Toinen tätini tuo myös toivottavasti poikaystävänsä, vaikka onkin vielä epävarmaa ovatko he aaton isovanhempieni luona vai eivät. Olen erittäin iloinen, sillä myös vanhempani ja pikkusisarukseni tulevat aattona syömään, saunomaan ja avaamaan lahjoja, vaikka he illalla lähtevätkin takaisin kotiinsa, ihan jo tilanpuutteenkin vuoksi, sillä molemmat tätini ja serkkuni yöpyvät täällä, ja minulla ja D:lla on myös käytössä yksi makuuhuone.

D:lle kyseessä on ensimmäinen "oikea" tai suomalainen joulu, ja hän on innoissaan, vaikka kotipuolessansa ihmiset loukkaantuivatkin valinnasta viettää joulu minun perheeni kanssa. Toisaalta ymmärrettävää, eiköhän samankaltainen tilanne tule vastaan jokaisessa parisuhteessa, mutta D:n perhe ei edes juhli joulua. Joka tapauksessa minä olen nyt aikalailla epäsuosiossa, etenkin anoppini silmissä. D ja minä olemme kuitenkin parhaamme mukaan yrittäneet ylläpitää jouluiloa ja tunnelmaa, vaikka negatiiviset kommentit yms. tekevät siitä aika vaikeaa minulle. On inhottavaa tuntea syyllisyyttä siitä, että haluaa tehdä jotain itselle tärkeää ja mieluisaa, ja viettää aikaa oman perheen kanssa, jouluna, joka on minulle ja perheelleni todella tärkeä juhla, kuten yleensäkin Suomessa.

Viime joulun vietimme D:n kanssa Alankomaissa, ja jouluaatto ei ollut ihan sellainen kuin itse olisin toivonut. D:n perhe lähti ajamaan Itävaltaan laskettelmaan juuri jouluaattoiltana, joten päivä meni heillä ympäriinsä juostessa ja pakatessa. Illalliseksi söimme purkkikanakeittoa. Siinä eivät Yle Areenan kautta katsotut joulurauhanjulistukset ja skype-puhelut kotiin hirveästi auttaneet, ja vaikka talosta löytyi kaksikin joulukuusta, joulumieltä sieltä ei kyllä löytänyt. Onneksi oma perheeni ei sentään ruvennut siihen päälle vielä syyllistämään minua valinnastani, vaan äitini lohdutteli minua vielä illallakin skypessä kun nyyhkytin lohduttomana, että haluan takaisin Suomeen ja "oikean" joulun.

Viime vuoden joulupäivä oli sinänsä oikein mukava ja omalla tavallaan jouluinen. Keitimme D:n kanssa riisipuuroa aamiaiseksi, kuuntelimme joululauluja samalla kun teimme porkkana- ja lanttulaatikkoa illalliselle. Olimme kutsuneet D:n isovanhemmat ja sedän syömään kanssamme, ja meillä oli tarjolla pienimuotoinen joulupöytä graavilohella, mätileivillä, laatikoilla, porsaanleikkeellä ja jälkiruoaksi meillä oli joulutorttuja, jotka eivät olleet täysin autenttisia luumumarmeladin puutteen takia. Kaikilla oli kuitenkin hauskaa, ja vaikka graavilohi olikin hiukan liian suolaista, illallinen oli menestys. Itselle se ei kuitenkaan tuntunut "oikealta" joululta.

D on siinä mielessä täysin erilainen kuin minä, sillä hän ei ole niin perinteisiin kiintynyt kuin allekirjoittanut. Hänelle ei ollut mikään ongelma jättää tämän vuoden Sinterklaas-juhlaa väliin, ja yleisesti ottaen hän ei muutenkaan hirveästi noteeraa juhlapäiviä, mutta kuten jo aiemmin mainitsin, D on innokas tutustumaan suomalaisiin juhliin ja perinteisiin, vaikka kaikki eivät hänelle oikein aukea. Hänelle ei ensin oikein auennut joulun suuri merkitys ja sen eteen nähty vaiva, ennen kuin selitin asian oikein juurta jaksaen muistuttamalla häntä kuinka iso homma oli tehdä yksi satsi porkkana-ja lanttulaatikkoa viime vuonna, ja että kuinka täällä laatikoita on tehtävä tarpeeksi ruokkimaan 16 ihmistä muutaman päivän ajan. Hän ei vieläkään tajua, että miksi ihmiset näkevät niin paljon vaivaa, mutta ainakin hän tajusi, että joulu ei ole mikään pikkujuttu.

Hassuinta on ehkä se, että en osaa itsekään vastata kysymykseen miksi. Asia on vain niin kuin on, joulu on tärkeä ja iso juhla, ja minun perheessäni ruoalla on suuri merkitys juhlimisessa, jopa niin suuri, että yksi joulupäivä meni lattialla maatessa, koska minä ja veljeni olimme syöneet niin paljon, että emme kyenneet enään liikkumaan. Onneksi nykyään on vähän enemmän itsekuria. Minulle lahjat eivät ole koskaan olleet tärkein osa joulua, vaikka etenkin pienenä lahjojen saaminen olikin jouluaaton odotetuin osa. Nykyään odotan eniten joulun tunnelmaa, yhdessäoloa, kynttilöitä, ruokaa, ja joulun yleistä arvokkuutta. Joulu on minusta aina ollut todella kaunis juhla, ja nyt vuoden tauon jälkeen sen merkitys on kasvanut entisestään. Aionkin siis nauttia joulusta tänä vuonna oikein urakalla, ja toivottavasti myös D tykästyy suomalaiseen jouluun.

Viime viikko (osa 3) - Last week (part 3)

Maanantaina (5. joulukuuta) lähdimme D:n kanssa junalla Helsinkiin koululleni katsomaan muiden nyt ylioppilaaksi kirjottaneiden lakittamista. Tapasimme myös vanhempani ja sisarukseni illemmalla kaupungilla, ja kävimme siinä sitten kahvilla ja kiersimme sateessa keskustan jouluikkunat (kuvissa keskustan Stockmannin tämän vuoden ikkuna) . Illalla kun palasimme takaisin isovanhempieni luokse ensilumi oli satanut.

--

On Monday (Dec 5) D and I took the train to Helsinki to attend the graduation ceremony of the other students at my school. (since I wasn't actually taking part in it) We also met up with my parents and sibling on town in the evening, and we had a cup of coffee. After that we walked around the city center with them, in the rain, to have a look at all the Christmas-themed shop windows (the pictures are of the one at Stockmann). On the evening, when we returned to my grandparents the first snow had fallen.

Tiistaina, itsenäisyyspäivänä, kävimme D:n kanssa kävelyllä ottamassa kuvia lumisesta maisemasta. Kävimme myös saunassa, söimme kakkujen tähteitä ja katsoimme televisiota, vaikka Linnan Juhlat eivät D:n makuun oikein olleetkaan. 

--

Tuesday was the Finnish Independence Day, and D and I celebrated it by going for a stroll in the snowy surroundings with the camera. We also went to sauna, ate cake left-overs and watched TV, although the party broadcast from the Presidential palace wasn't really D's cup of tea.

Keskiviikkona D:n oli aika palata Alankomaihin, tosin siinä olikin sitten hiukan mutkaa matkassa, nimittäin Kööpenhaminan kautta. Sää Amsterdamissa oli sen verran huono, että D:n lento oli peruttu. Oli muuten aika erikoinen tunne, kun Helsinki-Vantaan isolla näytöllä näkyi, että "lento peruttu." Ensimmäinen reaktio molemmilla taisi olla hirveä hysteerinen hekotus ja leveä hymyily. Onneksi (tai ikävä kyllä, kummin sen nyt haluaa ottaa) D:lle järjestyi lento kotiin Köpiksen kautta jo samana iltana, ja lähtökään ei viivästynyt alkuperäisestä kuin puolella tunnilla. D vitsaili, että koko juttu oli minun syytäni, minä olin muka järjestänyt huonon lentosään, mutta jos minulla olisi tuonkaltaiset yliluonnolliset voimat, niin Islannissa purkautuisi taas vaihteeksi tulivuori, joka estäisi lentämisen muutaman viikon ajaksi. Hyvä puoli koko absurdissa tilanteessa oli se, että hyvästit kentällä olivat vähemmän kyyneleiset kuin koskaan aiemmin.

--

On Wednesday it was time for D to go back to NL, although he had some trouble getting there, the trouble being the bad weather in Amsterdam. It was such a strange feeling when we saw the notification "flight cancelled" on the big board at Helsinki-Vantaa. Our first reaction was laughing hysterically and a ridiculously wide smile. Luckily (or unfortunately, however you want to think about it) D got tickets to a flight home for the same evening, and he left Finland only half an hour late from the original schedule. D was joking that the whole thing was my fault, I had arranged the bad weather, but if I happened to have such supernatural powers I would throw in one more volcano eruption in Iceland that would keep people from flying for several weeks. The only good thing about the whole ridiculous incident was that we didn't feel like crying that much when saying good bye at the airport.

Viime viikko (osa 2) - Last week (part 2)

Perjantai (2. joulukuuta) meni aikalailla laiskotellessa ja löhöillessä, mitä nyt käytiin D:n kanssa lyhyellä iltakävelyllä. (=ostamassa karkkia) Lauantaina sen sijaan menimme jo aamulla D:n kanssa leipomaan kaksi sacherkakkua äitini opastuksella. Samalla vietimme aikaa pikkusisarusteni kanssa, jotka olivat aika innoissaan, koska eivät olleet nähneet minua taas vähään aikaan, ja D:n he näkivät ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan kuukauteen. Minulla on neljä nuorempaa sisarusta: kaksi pikkuveljeä ja kaksi pikkusiskoa, ja etenkin kaksi nuorempaa (sisko täyttää helmikuussa 9 ja veli maalikuussa 6) ovat aivan hullaantuneita hollantilaiseeni. Vanhemmat (veli täyttää 17 maaliskuussa, sisko täytti juuri 15) sisarukset eivät ole aivan yhtä innokkaita faneja, mutta pitävät kuitenkin D:sta. Kakkujen leipomisen ohessa katsoimme siis televisiota, pelasimme kimbleä ja D rakensi pikkulego-taloja pikkupikkuveljelleni. Mukava päivä kaiken kaikkiaan, ja sain vielä vanhemmiltani toisen joulukalenterin.

--

Friday (Dec 2) was spent just lounging around and relaxing, although D and I did go for a short walk on the evening. (to get candy from the grocery store) Saturday however, D and I spent at my parents' place, baking two Sacher Tortes with my mother's aid. (she is so good at baking, even though her recipe for the cake probably isn't the original) We also got to spend some time with my siblings, who were more or less ecstatic, considering they hadn't seen me in a while, and they saw D the first time in over 8 months. I have four siblings: two younger brothers and two younger sisters, and especially the two youngest (my sister will be 9 in February, and my brother will be 6 in March) are crazy about my Dutchman. My older younger siblings (my brother will be 17 in March and my sister had her 15th birthday in November) like D as well, but they aren't quite as crazy as my youngest siblings. While the cakes were in the oven we watched TV with the little ones, played Kimble and D built lego-houses for my youngest brother. It was a really nice day all in all, and to top it all, I got another advent calendar from my parents.

Sunnuntaina juhlittiin sitten ylioppilasjuhliani, tosin vanhempani eivät olleet paikalla isäni työvuoron takia. Tarjolla oli caesar-salaattia, kotona graavattua lohta, leipiä, pikkuleipiä (kiitos kummitädille niiden leipomisesta) ja kahta kakkua: sacherkakkua (kuinka sopivaa kun seuraavana päivänä, eli 5. päivä joulukuuta, juhlitaan kansainvälistä sacherkakun päivää) ja karpalohyydykekakkua. Juomina oli kuohuviiniä ja alkoholitonta boolia perinteisen kahvin ja teen lisäksi. Isoäitini teki itse kauniit kukka-asetelmat.

Juhlat olivat oikeastaan paremmat kuin osasin edes kuvitella, olin nimittäin niin keskittynyt stressaamaan viimeisistä kursseista, että en edes tajunnut jännittää ja ajatella juhlia sen enempää. Huolimatta siitä, että aika moni todella tärkeä ihminen oli estynyt tulemaan, nautin saapuneiden vieraiden seurasta ihan yhtä paljon. Parasta oli ehkä kuitenkin, kun D piti minulle lyhyen puheen suomeksi ennen omaa, vieläkin lyhyempää puhettani. Paikalle olivat jopa saapuneet ystäväni, vaikka aluksi pelkäsin, että kukaan ei pääsisi tänne vähän syrjäisemmälle paikalle tulemaan. Lahjaksi sain toiveiden mukaisesti Iittalan Taika-sarjaa sinisenä, ja vähän kaikkea muutakin. Vielä pitäisi ruveta siihen rinnalle keräämään Iittalan Aikaa, koska tuo sininen olisi yksinään vähän liian raskas omaan makuun. Valkoisen rinnalla se kevenee kauniisti.

Ruusut ovat vielä suurimmaksi osaksi hengissä, pitää kuivata ne, ja pyytää, että isoäiti tekisi niistä jonkin kauniin asetelman.

--

On Sunday we celebrated my graduation party, although my parents were unable to make it because my father had to work. We had prepared caesar-salad, raw salted salmon (a Finnish speciality) and bread to go with it, cookies (thanks to my godmother for making them) and two different cakes: the famous Sacher Torte (very fittingly, as the following day, the 5th is the international day of Sacher Torte) and also a cranberry parfait cake. For drinks we had sparkling wine and non-alcohol punch, and of course coffee and tea. My grandmother made the beautiful flower arrangements all by herself.

The party was way nicer than I could even imagine. Truth to be told, I had been so busy stressing out about the final courses that I had forgotten to get excited about the party itself. Despite of several important people missing the party for their own reasons, I really enjoyed the company of the guests who were able to make it. I think the best moment of the party was when D gave me a speech in Finnish and when people were raising their glasses to me. I was especially happy to have my friends there, because I had been a tad worried that they wouldn't be able to make it, since my grandparents' house isn't exactly in the Helsinki city center. I got plenty of presents, mostly Iittala's Taika-collection in blue since I collect that particular dinnerware. I should start gathering pieces of Iittala's Aika-collection as well, because in my opinion blue on blue is a bit too heavy. The white of the Aika-collection will balance the blue beautifully.

The roses I got are still more or less alive, I'll have to dry them properly, and then ask my grandmother to make one more gorgeous flower arrangement out of the dried roses.

Viime viikko (osa 1) - Last week (part 1)

D siis saapui Suomeen viime viikon keskiviikkona, aamupäivällä puoli 11 aikaan. Olin häntä yksin kentällä vastassa (taas vaihteeksi) koska isovanhemmat olivat vahtimassa serkkujani. D oli kovin pettynyt, että lunta ei vieläkään näkynyt, sää oli täsmälleen sama kuin Alankomaissa: sadetta ja tuulta, harmaata. Kentältä pääsimme isovanhempien talolle yhteensä vajaan kolmen tunnin bussimatkan jälkeen, D pääsi samalla näkemään hiukan erilaista suomalaista maisemaa kuin mihin hän on tottunut Helsingin vierailuillaan.

--

So D arrived to Finland last week's Wednesday, around half past ten on the morning. I was waiting for him at the airport all by myself (once again) as my grandparents were babysitting. D was quite disappointed by the lack of snow, and the weather being exactly like in NL: rain and wind and grey skies. From the airport it took us about three hours on bus to get to my grandparents' house, but during the bus ride(s) D got to see little different Finnish scenery, rather than the usual Helsinki-stuff he has seen on his previous visits.

Seuraavana päivänä, torstaina, olikin sitten minun 19-vuotis-syntymäpäiväni. D oli antanut minulle lahjat jo edellisenä päivänä, koska ei jaksanut kolmen viikon odotuksen jälkeen odottaa enään yhtä yötä. Sain D:lta uuden Rouge Dior huulipunan (vakiosävyssäni, 999) ja uuden, aivan ihanan unimaskin. (kuten kuvasta näkyy, D myös tuunasi maskia aivan itse) Nukun yleensä läppäri sängyn vierellä (ja auki, tunnustetaan nyt vielä senkin verran, mutta minkäs teet kaukosuhteessa kun on ikävä) ja verhotkin saattavat jäädä auki, joten aamulla (ja yöllä) tuntuu usein olevan vähän liian paljon valoa, joten nukun maski silmillä.

Aikaisempi maskini sattui olemaan H&M:sta viime vuoden joulukuussa ostettu kappale, joka kutistui (!) 30 asteen pesussa, joten olin aika hermona asian suhteen, liian pieni maski kun ei pidä valoa loitolla. Olin valittanut asiasta D:lle useamman viikon ajan, mutta herra oli kuulemma ostanut lahjansa jo kauan ennen kuin rupesin valittamaan asiasta. Mene ja tiedä, mutta aivan ihana lahja (ja mies) joka tapauksessa. Maski on ollut nyt käytössä joka yö, ja uni tulee paljon paremmin. Migreeniä vastaan en maskia ole vielä päässyt testaamaan, ja toivottavasti en joudukaan pitkään aikaan. *koputtaa puuta*

D:n lahjojen lisäksi sain syntymäpäivälahjoja ja kortteja hollantilaiselta perheeltäni. En odottanut lahjoja, joten niiden saaminen oli tietenkin erityisen mukavaa, mutta parasta koko jutussa oli se, että he ylipäänsä muistivat minua. Toki he muistivat minua viime vuonnakin, mutta kaikkien viime aikojen kitkojen johdosta en jotenkaan odottanut tänä vuonna facebook-viestiä kummempaa muistamista. Vaihteeksi ihanaa olla väärässä.

--

The next day, Thursday, was my 19th birthday. D had given me his presents on Wednesday already, because he couldn't wait one more night after waiting three weeks to give them to me. He gave me a new Rouge Dior lipstick (in my favorite shade, 999) and a new, absolutely fabulous sleep mask. (and as you can see in the picture, he also personalized it a little, all by himself) I usually sleep with my laptop next to the bed (and the laptop is always on, but hey, what can you do when you're in a ldr and hate sleeping alone?) and very often I forget to close the curtains, so on the morning (and night) there is too much light in the room, thus a sleep mask comes in use.

My old sleep mask was a cheap one from H&M that shrank (!) in the laundry machine, even though it was a low-temp program, so I was rather fed up with it, as a mask that's too small won't keep the light away. I had been whining about it to D for couple weeks already, but he said he had bought the gift well before I actually started whining. I don't know about that, maybe, but in any case I love it. (and him) I've had the mask on every night, and I sleep a lot better. I haven't had the chance to see how well the mask works with a migraine, but let's hope I won't get that chance anytime soon... *knocks on the wood*

D also brought me some gifts and cards from his family, which was very sweet of them. I have the cards on a display in my room, as seeing them makes me smile.

Aamupalaksi isoäitini oli laittanut pannukakkua vaniljajäätelön ja kotitekoisen mansikkahillon kanssa. Perheessäni on tapana, että syntymäpäiväsankarille laitetaan aina "herkkuaamiainen" ja omaan syntymäpäiväaamuun kuuluu aina oleellisena osana (joulukuun ensimmäisenä kun olen syntynyt) joulukalenterin luukun avaaminen. Soija-allergisena suklaakalenterit ovat sula mahdottomuus minulle, ja vaikka sokeriaddikti olenkin, en halua karkkikalenteria. Kuvakalenteri sen olla pitää ja tänäkin vuonna sain joulukalenterin kummitädiltäni.

Loppupäivä vietettiin pullaa leipoessa, D kun halusi ehdottomasti leipoa pullaa. Pääsinpä taas pitkästä aikaa myös pelailemaan simssiä (ainainen paheeni) D:n läppärillä, eli hyvin leppoisasti ja rauhallisesti sujui syntymäpäivän vietto.

--

For breakfast my grandmother had made Finnish pancake, which is nothing like the American pancakes, or Dutch pannekoeken. It's more like a cake, rather than crepes, and we ate it with vanilla ice cream, and homemade strawberry jam. In my family we have a tradition of preparing the birthday girl/boy something special for the birthday breakfast and on my own birthday having an advent calendar is also a big thing. (that's what you get for being born on the 1st of December) Of course, chocolate calendars are a big no-no, since I'm allergic to soy, and even though I have a very sweet tooth, I don't want a candy calendar. It has to have pictures, and every year I get one from my godmother.

The rest of the day was spent making pulla, a sort of sweet bread, and also cinnamon rolls, since D wanted to make them. I also got to play sims (yup, my secret hobby) on D's laptop, first time in a long while, so my birthday went by in a very lazy and relaxed manner, which is exactly what I wanted.

Finally

Mekko/Dress: vintage (löydetty/found at Laura Dols) Tekoturkiskeeppi/Fake fur: Indiska, Laketti/Headpiece: Kirsi Nisonen, Kengät/Shoes: thrifted (Noordermarkt)

Kuten näkyy, yo-juhlat on nyt vietetty, huomenna koululle D:n kanssa lukion päättötodistusta hakemaan (ylioppilastutkintotodistuksen lähettävät sitten myöhemmin) ja huomenna kirjoittelen juhlista vähän enemmän, ja ehkä laittelen lisää kuviakin... Hauskaa oli, sen verran voinkin tässä jo paljastaa...

--

As you can see, I have now celebrated my graduation, tomorrow I'll go to school with D to get me my secondary school certificate (the matriculation examination papers will be mailed later) and tomorrow I shall write a bit more about the party, and maybe post some more pictures... I had a blast and that's all I'm saying for now...

Vieraskynässä D - D as a guest blogger

Buttermilk Bisquits -blogissa on ollut muutaman kerran Bisquitin miehen kirjoittamia mahtavia tekstejä, ja inspiroiduin niistä sen verran, että pyysin tuota omaa hollantilaistani kirjoittamaan jotakin pientä tänne minun ja toivottavasti myös teidän iloksenne. Suomeksi hän ei kuitenkaan halunnut ruveta kirjoittelemaan (höh, sanon minä), joten ihan englannilla mennään..


At the Buttermilk Bisquits blog there have been couple really awesome posts by the Dutch husband of the Finnish Bisquit and I was so inspired by them that I asked my own Dutchman to write a little something here for my and hopefully your pleasure. He didn't want to write in Finnish though (too bad for me, but good for you who don't speak Finnish) so it's all in English:

At the kind request of Miss S here, finally a post by the infamous D. I’m here today to share my experiences on Finland, Helsinki region in particular, with you, from a 20-year-old Dutchman’s point of view. Here we go...

Up until now, I’ve been to Finland 4 times. First time was in June, right after my 19th birthday. A mid-summer visit followed short after in August, a cold one in late October/early November and a wintery 11-day sleepover in February to top it off. Good thing I signed up for that Flying Blue membership at KLM... I’ve got quite some miles saved up already.

My favorite stay was in February. I like snow, I like winter and I like cold weather. Simple as that. Helsinki was covered by about half a meter of snow and temperatures got as low as minus 24 ºC. (about -11 ºF) The Finns are obviously more experienced when it comes to winter and snow. All cars have proper winter tires, roads are mostly clean; they even keep the airport going (translated from Dutch) when the whole of Europe is having problems.

The most memorable visit was the first one, the one where I was greeted by S and company. Picked up from the airport, driven into a beautiful city that was completely unknown to me at that point, driving past old and new, gorgeous cathedrals and shabby 80’s concrete blocks, amazing green fields, a limitless amount of trees, a harbor that was quite the size and shopping streets with all the major brands, including the cozy Iittala store on Pohjoisesplanadi, which I eventually did visit in February.

The one thing that spoke to me while wandering around the city center was the accessibility of everything. Everything is within walking distance. From the railway station to the Uspenski cathedral near the harbor is a 15 minute walk. You can walk from square to square and it’s almost impossible to get lost. Whichever way you go, you’ll either hit a major road or you meet the water. Perfect.

Kahden tulen. . . ei kun siis maan välissä

Hoorn vuosi sitten, kuva lainattu D:n valikoimista D:n luvalla

Viime visiitillälläni Alankomaihin, vierailuni viimeisenä iltana, istuimme ruokapöydän ääressä illallisen jälkeen D:n, D:n siskojen ja äidin kanssa. Keskustelimme siinä sitä sun tätä, lähinnä maahanmuuttoon liittyviä laillisia käytäntöjä koskien. Tuleva anoppini oli jo aiemmin sinä iltana todennut, että minun ja D:n pitäisi lopettaa kokonaan englannin puhuminen ja siirtyä käyttämään pelkkää hollantia kommunikointimme välineenä. No, mainitsinpa siinä, että jos joskus hankimme lapsen/lapsia D:n kanssa, lapsi tulisi saamaan automaattisesti Suomen kansalaisuuden, mikä tietysti herätti kiivastakin keskustelua, Alankomaissahan kun ollaan hyvinkin kielteisiä kaksoiskansalaisuuksia kohtaan.

Samalla rupesin miettimään, että jos joskus haluaisin Alankomaiden kansalaisuuden, joutuisinko luopumaan Suomen kansalaisuudesta. Olisinko valmis siihen? Kyse olisi kuitenkin vain laillisista asioista, mutta silti ajatus Suomen kansalaisuudesta luopumisesta vähän tökkii. Ehkä asia ei ole vielä tällä hetkellä kovin ajankohtainen, mutta vastareaktiona tulevan anoppini "pakko-hollantilaistamiseen" olen viime aikoina pyrkinyt erittäin ahkerasti opettamaan D:lle suomea, ja pidän tiukasti kiinni tämän hetkisestä suunnitelmasta viettää joulu Suomessa. D onneksi on ollut innoissaan, hänen äidilleen emme ole vielä asiasta kertonut, viikon reissu Suomeen syntymäpäiviäni ja lakkiaisiani juhlimaan oli jo sen verran kova pala, D:han missaa nyt Sinterklaasin. (ei haittaa, huomauttaa D joka kerta kun asiasta mainitsen)

Helsinki vähän yli vuosi sitten

Kysehän ei siis ole siitä ettenkö pitäisi Alankomaista. Päin vastoin, pidän maasta oikein paljon, mutta pidän myös Suomesta, ja toisaalta en pidä kummastakaan maasta. Kummallakin on omat hyvät ja huonot puolensa, ja siinä mielessä sanonta "matkailu avartaa" on totisen totta: matkustamalla, ja etenkin asumalla ulkomailla vaikka ihan vain pari kuukautta, oman maan viat ja huonot puolet näkee aivan eri valossa kuin aiemmin. Sama koskee Alankomaita. Vertaan sitä jatkuvasti Suomeen, ja Suomea Alankomaihin. Välillä toivoisin, että jossain olisi maa, josta löytyisi kummakin hyvät puolet yhdistettynä toisiinsa, mutta kaikkea ei voi saada.

Ehkä jatkuva vertailu on syynä siihen miksi koen itseni vähän ulkopuoliseksi sekä koto-Suomessa että Alankomaissa. Suomessa kaipaan Alankomaihin ja Alankomaissa kaipaan Suomeen. Eli tavallaan todella elän kahden maan välissä, mikä on kohtuullisen rasittavaa. Haluaisin mielelläni löytää paikan, jota voisin todella kutsua kodiksi. Nykyinen tilanne ei tietenkään auta, kun tunnen itseni kiertolaiseksi, vaikka olenkin tervetullut isovanhempieni kotiin. Tammikuussa pitäisi muuttaa Alankomaihin, mutta asuntoa ei ole vieläkään tiedossa (vaikka muutama vaihtoehto löytyykin) ja työpaikkakin pitäisi hankkia.

Muutto Alankomaihin pelottaa, ja vaikka haluankin sitä, välillä mietin, että jäisinkö kuitenkin Suomeen. Suomessa en kuitenkaan voisi opiskella haluamaani alaa, ja toiset kaksi vuotta kaukosuhteessa eivät houkuttele. Muutenkin Suomen tämän hetkistä taloudellista ja poliittista tilannetta miettien tuntuu, että nyt on paras hetki lähteä, ennen kuin asiat kääntyvät vielä pahempaan suuntaan ja maastamuuttaminen vaikeutuu. Ja totuushan on, että opiskelijana on helpoin lähteä ulkomaille, etenkin kun vielä näillä näkymin tulen saamaan opintotuen Suomesta.

IJsselmeer viime kesältä

Perheen ja ystävien taaksejättäminen on tietenkin ikävää, vaikka yhteyttä voikin pitää facebookin ja skypen ja sähköpostin välityksellä. Oma perhe on vioistaan ja ongelmistaan huolimatta oma perhe, heidän kohdallaan tietää mitä odottaa, ja heidän voi luottaa olevan tukena, tai ainakin sanovan oman mielipiteensä. Minun perheessäni asioista puhutaan, toisinaan vähemmän aikuismaisesti, mutta D:n perheessä kommunikaatio sujuu vähän eri tavalla. Pidän hollantilaisesta perheestäni, mutta en ole heidän kanssaan täysin samalla aaltolinjalla, ja usein tuntuu, että D:n vanhemmat olisivat mieluummin nähneet poikansa valitsevan jonkun "normaalin" hollantilaistytön.

En siis aina tunne itseäni kovin tervetulleeksi perheeseen, ja pari kertaa olen saanut ihan suoraan kuulla etten kuulu perheeseen. Toisaalta tiedän ettei kyse olisi siitä, että D:n perhe ei pitäisi minusta. Joka tapauksessa D:n perhe ei ole viime aikoina ollut kovin kannustava, ja suoraan sanottuna asia ei ole ainakaan vähentänyt pelkoa muuttaa pois Suomesta.

Töölönlahti kesäkuussa 2010

Kuitenkaan en voi muuttaa D:n perhettä, voin vain yrittää muuttaa suhtautumistani heihin, voin yrittää löytää keinoja sujuvaan kanssakäymiseen. Toisaalta toivoisin, että toiseltakin puolelta jokea rakennettaisiin siltaa, D:n perhe ei ole vielä kertaakaan osoittanut mitään intoa tulla käymään Suomessa, lukuunottamatta D:n isovanhempia, jotka kävivät Suomessa vuosi sitten. Omalla perheelläni ei ole taloudellisia mahdollisuuksia tulla käymään vaikka halua löytyisikin.

En ole siis ainoastaan kahden maan välissä, vaan myös kahden suvun välissä. Toisaalla on oma perheeni ja sukuni ja heihin liittyvät velvoitteet ja toisaalla D:n perhe ja heihin liittyvät velvoitteet. Minua vedetään kahteen suuntaan, ja toisinaan tuntuu, että aivan liian lujaa. Viime aikoina olemme D:n kanssa puoli-tosissamme miettineet, että muuttaisimme Grönlantiin tai jonnekin kauas pois kaikista enemmän tai vähemmän rasittavista perheenjäsenistä. Vaikka toisaalta sittenhän heitä juuri tulisikin ikävä...

(Kiitos vielä kertaalleen champagnelle juttuideasta, olinkin jo jonkin aikaa pohtinut asiaa itsekseni)

Almost done with school & what would you like to read about?

Kuva täältä/Picture found here (along with tips on how to pull an all-nighter, figures)

Loppuspurtti lukion suhteen on nyt alkamassa oikein toden teolla, yo-tulokset saapuivat siis eilen ja E sieltä sitten tuli. En ole mitenkään pettynyt, vaikka se toinen L olisikin maistunut mukavalta. Ensi viikolla on tarkoitus saada kaikki loput kurssit päätökseen, eli luultavasti tulee tehtyä muutama "yövuoro" koulutehtävien suhteen, kiire ja pakko kun sattuvat olemaan parhaat motivaation reseptit minun kohdallani.

Vajaat yksitoista päivää D:n saapumiseen, tänään on kummitäti perheineen vierailemassa täällä isovanhempieni luona ja kokeilemme kakkureseptiä, joka ehkä saattaa päättyä ylioppilasjuhlieni tarjoilupöytään.

Näitä kouluaiheisia postauksia on ollut aika lailla viime aikoina, enkä ole varma ovatko ne niin kiinnostavia muille kuin minulle, eli kysynkin nyt jos teillä hyvät lukijat, olisi jotain toiveita näiden postausten suhteen.

--

So finally I'm almost done with my high-school: the final results of my matriculation examinations came yesterday, and I got an eximia cum laude (equivalent to a 9 or B, depending on where you're from) on Finnish & Literature and let's just say I'm not exactly disappointed. I plan to finish all of the remaining school work during the following week so I'll be pulling a couple all-nighters since rush and approaching deadline are the best sources of motivation for me.

Less than 11 days until D is here, and today my godmother is visiting with her family. We're trying out a new cake-recipe, which might end up being served at my graduation party.

I've been posting a lot about school lately, and I'm not sure if it's very interesting to anyone else than me, so I'd like to ask you my readers: what would you like to read about in my blog?

Maanantai - Monday

Kuvat/Pictures: weheartit

Uusi viikko on taas alkanut, tällä kertaa mukavasti kello kuuden herätyksellä (haukotus!), kun piti rientää kahdeksaksi labraan verikokeisiin. Yleensä en ole kovin neulakammoinen, mutta nyt oli sitten vähän heikko olo ja päädyin jopa vetämään käden turvaan ennen kuin neula pääsi liian lähelle. Onneksi sattui kohdalle todella mukava näytteenottaja, joka sitten sääli minua, ja vaihtoi nk. perhosneulaan, joka on ohuempi. Ei se yhtään vähempää nipistänyt, mutta ajatus oli kaunis. Lähdinkin sitten labrasta aika hyvällä tuulella metsästämään aamiaista, joka sitten löytyi koulun läheisestä Picnicistä. Aamiaisen jälkeen sitten kipaisin koululle tekemään uskonnon kokeen, nyt on sitten sekin kurssi pulkassa. Enään puolitoista biologian kurssia, yksi fysiikan kurssi ja yksi historian kurssi jäljellä, sitten onkin lukio läpäisty.

Viikonloppu meni ihan mukavasti huonetta siivotessa, ja eilen sitten vietettiin isänpäivää täällä isovanhempien luona, tädit tulivat käymään, syötiin kakkua ja juteltiin. Omalle isälle laitettiin sitten myös isänpäiväterveiset, hän kun oli töissä. Ainoa ikävä puoli viikonlopussa oli (ja on muuten edelleen) kauhea niskakramppi, koko vasen puoli niskasta on totaalisen jumissa, enkä voi vieläkään kääntää kunnolla päätä vasemmalle. Venyttely eikä sauna eikä lämmin kaurapussikaan ole auttanut, en oikein tiedä, että mitä tässä pitäisi tehdä kun yöunetkin kärsivät kivun takia.

Tänään olisi vielä tarkoitus tehdä biologiaa, jos nyt saisi sen kurssin pakettiin ja lähetettyä opettajalle niin saisi sovittua siihenkin sen koepäivän. Pakkoa sanoa, että en ole hirveästi jaksanut kokeista stressata, menevät miten menevät, pääasia on että menevät läpi... Keskiviikkona taas koululle tapaamaan opettajia, jospa ne yo-tuloksetkin olisivat siellä, kun huhujen mukaan niiden pitäisi tulla tällä viikolla...

Niin joo, asukuvia ei ole hirveästi näkynyt, mutta valoa ei oikein riitä kuvien ottamiseen silloin kun oikeasti pukeudun niin että asua voisi esitellä julkisesti... Kuvia tulee varmasti enemmän sitten, kun D saapuu tänne kameransa kanssa 30. päivä. Lentoliput on nyt varattu, herra on Suomessa 30/11 - 07/12... Vähän päälle kaksi viikkoa ja pääsen taas odottamaan lentokentällä, iiks!

--

So, another week has begun, this time with my alarm clock going off at 6 am (yawn) because I needed to drag myself to the doctor's office by 8 o'clock to get blood tests taken. Normally I'm fine with blood tests but this time I was almost fainting and I actually drew my arm away when the lady approached me with the needle. Luckily the lady was very nice and understanding and she gave me a moment to calm down, while she switched to a thinner and shorter needle. It didn't pinch any less than a normal needle, but it was very sweet of the lady... some other person could've just grabbed my arm tighter and get it done and over with... Anyways, I left the doctor's office in a good mood, and I went on to search a place for breakfast, which ended up being a cafe close to my school. After breakfast I hurried to school to finally finish off the Religion course, now all I have left is 1,5 Biology courses, one Physics course and one History course. Then I'll be done with high school for good... (about the time too)

I spent my weekend cleaning up my room, and on Sunday we celebrated Father's day (yup, in Finland we celebrate it in November) at my grandparent's. My aunts came over, and so did my tiny cousins, they're such little cuties, and we had fun eating cake and talking. Of course I sent a "Happy Father's Day" message to my dad as well, he was working so I didn't go for a visit. The only bad thing about last weekend was (and still is) the awful neck pain I have going on. The whole left side of my upper back is jammed and I still can't turn my head to left. Nothing seems to help, stretching, sauna, warm bean bag, all just gave me some momentary relief. I wonder what to do next, as I can't even sleep properly because of the pain.

Today I'm supposed to work on my Biology assignments, so that I can hand them in and schedule the exam date. I must confess I haven't really bothered to stress about actually learning the stuff, I just want to get it done so that I'll get my course mark... I'm going to school on Wednesday to meet up with teachers, and hopefully the official results on the matriculation examinations will be there too, as the rumour says that they should be out this week...

Oh, and in case you have been wondering, no, I haven't been posting any outfit pictures since it tends to be too dark to take any pictures when I'm actually dressed up so that the outfit can be shown to the public... You'll get pictures when D comes to Finland in the end of the month. He booked the flights during the weekend and he'll be in Finland from Nov 30 till Dec 7... It's just a little over two weeks until I'll be waiting for him at the airport, eek!

Kiireinen viikko - Busy busy week

Kaikki kuvat/All pictures: weheartit

Eipä tässä muuta kuin vähän tunnelmia viikostani kuvien muodossa. Puolet kaikista kurssitöistä takana, pakko sanoa, että olen aika tyytyväinen itseeni... Se, että tietää viimein saavuttavansa jotain kaikista epäilyistä ja esteistä huolimatta on aika mahtavaa...

--

Just my week in random pictures. I've managed to tackle half of all the schoolwork I'm supposed to get ready by the end of this month in a mere week, not bad... The realization that you are achieving something despite of all the trouble and obstacles on your way is pretty amazing...

Sleeping beauty

Kuvat/Pictures: weheartit

Viime aikoina unentarpeeni on kasvanut aivan järjettömiin mittoihin: voisin nukkua 12-14 tuntia päivässä ellei minua tultaisi puolen päivän jälkeen herättämään. Ei auta vaikka kuinka laittaisi herätyskellon soimaan, jos minun ei ole pakko lähteä minnekkään, laitan vain herätyksen pois päältä ja jatkan nukkumista. Toisaalta jos saan itseni ylös sängystä ennen puolta päivää kroppani protestoi "aikaista" herätystä vastaan kohonneella pulssilla, huonovointisuudella ja ruokahaluttomuudella.

Tosin ruokahalu on ollut muutenkin aika nollalukemissa viime aikoina, tuntuu että ei ole koskaan nälkä. Ainoa mikä oikeastaan menee alas on kevyt, makea ja kylmä ruoka, esimerkiksi kylmä riisipuuro, tai rahka, tai salaatit. 

Tuntuu vähän kuin kroppani olisi jonkinlaisessa talviuni-tilassa, eikä asiaa auta, että aurinko laskee jo iltapäivällä. Iltaisin sitten yritän pitää itseäni hereillä väkisin, että en missaisi ihan koko päivää, ja sitten seuraavana aamuna onkin taas vaikeampi herätä. En ole koskaan ollut aamuihminen, mutta tämä horrostaminen on jo omastakin mielestä hiukan rasittavaa...

--

Lately my need for sleep has grown into some crazy amounts: I could sleep 12-14 hours a day if I wasn't woken up around noon. Setting up my alarm is no use, because if I have no obligations that day, I just turn off the alarm and sleep some more. On the other hand, if I manage to get up from my bed before noon, my body will protest the "early"wake-up with racing heartbeat, nausea and lack of appetite.

The lack of appetite is something I've been experiencing a lot lately, I feel hungry, rarely, almost never. The only things that actually go down without making me feel queasy are light, sugary and cold foods, such as cold rice porridge, custards and salads.

It seems like my body thinks it's supposed to be hibernating, and the fact that it gets dark already in the afternoon doesn't help a single bit. I have to force myself to stay awake during the evenings so that I wouldn't miss the whole day, and the next morning it's even harder to get myself to wake up. I have never been a morning person, but this lethargy is starting to get on my nerves as well...

YO-laketti - Something different for my graduation

Kuvat täältä/Pictures found here

Minullahan on jo mekko valmiina juhlia varten, ostin sen jo elokuussa Amsterdamista Laura Dols -liikkeestä, mutta mietin tässä kampausta ylioppilasjuhlia varten, ja tajusin, että ylioppilaslakki ei todellakaan sovi tyyliini. Vielä kun lisätään soppaan se, että minua ei missään vaiheessa virallisesti lakiteta, niin päädyin sitten siihen tulokseen, että en osta perinteistä lakkia ollenkaan, vaan hankin Kirsi Nisosen suunnitteleman YO-laketin. Kun kerta nyt muutenkin vedetään tällä omalla linjalla näiden opintojen suhteen, niin vedetään sitten hatunkin suhteen... (vaikka ei tuo YO-laketti taida enään niin uusi juttu olla, mutta on se kuitenkin vähemmän perinteinen kuin tuo tavis lakki)

--

I already have the dress for my graduation party, I bought it in August from Laura Dols in Amsterdam, but as I was trying to figure out a nice hairdo to go with the traditional student's hat, I realized that the hat is not my style at all. And since I'll never actually attend the official graduation ceremony, I decided that I won't get that hat at all, I'll just get myself this cute hairpiece designed by Kirsi Nisonen. It's a modern take on the traditional hat, and it gives me so much more liberty with my hairstyle... And with my studies and graduation going a bit more unconventionally anyways, why not go different with the hat too? (although the headpiece is kinda overly hyped by now)

And for comparison, below a picture of the traditional hat:

Kuva täältä/Picture found here

Koulukirjoja ja teetä - School books and tea

Paita/Shirt: second-hand, Hame/Skirt: H&M, 

Villasukat/Woolen socks: isoäidin kutomat/knitted by my grandmother

Huivi/Scarf: SIX

Tässäpä tämän päivän asua ja ohjelmaa... Eli koulutöiden parissa menee tämäkin päivä, onneksi on musiikkia, teetä ja isoäidin leipomaa puolukkapullaa. 

Tänään saapui myös paketti Alankomaista, kukkasipuleita D:n isovanhemmilta minun isovanhemmilleni ja D oli laittanut mukaan minulle viisi pussia haudutettavaa teetä. Vielä en niitä ole päässyt testaamaan, mutta etenkin piparminttutee kiinnostaa kovasti. Nyt kuitenkin mennään ihan tyypillisellä mansikkatee linjalla, toin nimittäin viime tammikuussa Alankomaista kymmenen pakettia mansikkateetä, koska Suomesta en ole tähänkään päivään mennessä löytänyt yhtä hyvää mansikkateetä. Ja tuttu maku muistuttaa minua Alankomaista ja helpottaa ikävää.

Koulutöiden suhteen toivon edistyväni tänään niin, että saan tehtyä muutaman luvun verran matematiikan tehtäviä, ja toivon myös saavani tehtyä kaikki biologian kakkoskurssin tehtävät. Eilen sain vihdoin kemian ykköskurssin päätökseen, tänään pitäisi vielä ottaa yhteyttä muutamaan opettajaan, että saan kokeet ymv. sovittua... Se kadonnut opiskelumotivaatio taisi vihdoin palata, nyt kun voi jo suunnitella ylioppilasjuhliakin...

--

Here's today's outfit and program... I'll be occupied with school work today as well, thank god for music and tea and thank my grandmother for her delicious lingonberry pie.

A package from the Netherlands arrived today as well: flower bulbs from D's grandmother to my grandmother, and D had put some tea in there for me. I haven't had the chance to try them out yet, but I'm excited about the peppermint tea... But right now I'm drinking strawberry tea, as usual. Last January I brought about ten boxes of strawberry tea with me from the Netherlands, and I still haven't found that lovely strawberry tea in Finland. Besides, the familiar taste reminds me of the Netherlands (and D) and makes the longing a bit more bearable.

What it comes to my school work, I hope to get about 20 or so Maths exercises done, and I also intend to get the Biology exercises finished. Yesterday I finished the Chemistry course, and today I should contact couple teachers about the exams and all that... Seems like I've found my motivation again, now that I can actually start planning my graduation party...

Good and bad news (and bad picture quality)

Kaikki/Everything: H&M

Okei, tiedetään, iPhone 3Gn kameran kuvanlaatu on aivan järkyttävää, mutta laitetaanpa nyt keskiviikon kunniaksi oikein harvinaisen huonolaatuinen kuva... 

--

Okay, everyone knows it already: the camera for iPhone 3G sucks big time, but let's post the worst-quality picture in a while to cheer up your Wednesday...

Kuva täältä/Picture found here

Muuten päivä on ollut varsin loistava: kävin tänään koululla ryhmänohjaustuokiossa ja tervehtimässä opinto-ohjaajaani *krhm* pienen tauon jälkeen. Sain sitten sekä hyviä että huonoja uutisia: en voi saada ylioppilastutkintotodistusta ilman lukion päättötodistusta eli en voi osallistua koulun lakkiaisiin (tässä siis huonot uutiset) mutta saan sekä ylioppilastutkinto- että lukion päättötodistuksen heti kun olen suorittanut uupuvat kahdeksan kurssia. Eli toisin sanoen vaikka jo marraskuun lopulla jos opiskelen yötä päivää. Tuntuu hyvältä kun ei ole nyt stressiä todistuksista, saan ne aikataulun mukaisesti, sillä minulla ei ole kuin ehkä neljä kurssia suoritettavana alusta loppuun, lopuista puuttuu vain koe tai jokin tehtävä. Ainoa miinuspuoli on tietenkin se, etten pääse lakitettavaksi koko koulun edessä, mutta voin aina ostaa itselleni hatun joka tapauksessa, ja juhlat tietysti pidetään.

Kaikista paras asia tänään oli kuitenkin äidinkielen yo-kokeen alustavien pisteiden löytäminen: mahdollisista pistelaskuista/nousuista huolimatta tulen saamaan vähintään eximian! Eli toisin sanoen laudaturina lähti, mutta en nuolaise ennen kuin tipahtaa... Virallisia tuloksia saankin sitten odotella marraskuun 20. päivän tienoille asti, mutta olen jo nyt aivan onnessani ja vaihteeksi tyytyväinen itseeni...

--

Apart from the picture my day has been pretty great: I went to school today to see my home-class teacher and study counsellor first time in a *cough* short while. I got both good and bad news: I can't get the matriculation examination diploma without the general upper secondary school certificate thus I will not be allowed to take part in the graduation ceremony at school (that's the bad news) but I will get both diplomas as soon as I have passed the eight remaining courses, which means that I can get them as soon as end of November if I start studying like crazy. It feels great to be free of that stress, and now I can actually concentrate on doing my school work instead of worrying whether or not I'll be able to pull it off in time. The best part is that I will get everything done as I planned and when I planned to get it done and people won't have to complain or stress me out even more about it. I will graduate in time, just without the graduation ceremony, which is of course a shame, but hey, I'll buy that hat anyways and I'll most certainly have a party. I've deserved it.

But the best thing for last: I got the points my teacher had given on my Finnish matriculation examinations, and even if the official score is lower/higher, I'm going to get at least an eximia cum laude! So in other words: my exam left my school as a laudatur, and even though I'm not getting my hopes up high (it can change still) it feels pretty amazing. The official results won't arrive until maybe the 20th of November and the final grade might not be laudatur, but I'm still proud of myself for the first time in a while.

For those unfamiliar with the Finnish matriculation examination grading system, there's a lot of information on the English wikipedia and if you can't bother to read it: laudatur is the best grade and only about 5 percent of the students receive it, eximia cum laude is the second best and about 15 percent of the students receive that one

Gentlemanly

Bleiseri/Blazer: H&M, Chinot/Chinos: WE, Paita/Shirt: second-hand, 

Kengät/Shoes: second-hand (Noordermarkt) Huivi/Scarf: SIX, Laukku/Purse: H&M

Marraskuun alun kunniaksi jälleen yksi vanhempi asukuva, vaihteeksi kuvattu jossain muualla kuin makuuhuoneessa... Vain tasan kuukausi aikaa 19-vuotissyntymäpäiviini!

--

To celebrate the beginning of November, here's one more old outfit picture that was taken somewhere than in the bedroom for a change... Exactly one month to go till my 19th birthday!

Den Haag & Scheveningen

Hiukan myöhässä tulee tämä postaus, mutta tuleepahan nyt sitten kumminkin. 

--

This post is coming a little late, but hey, it came anyways...

Huivi/Scarf: SIX, Vaaleanpunainen huivi/Pink scarf: H&M, Neule/Knit: second-hand, 

Takki/Scarf: Aventura

Eli viime viikon torstaina lähdettiin koko D:n perheen kanssa päiväreissulle Haagiin ja Scheveningeniin, juhlistamaan D:n isäpuolen vanhempien 50-vuotishääpäivää vielä kertaalleen pelkän perheen kanssa. Ajomatka Hoornista kesti sellaiset puolitoista tuntia, matkalla pääsi ihailemaan Wassenaarin ökykartanoita, kun ajettiin paikkakunnan läpi. Jos joskus voitetaan lotossa niin ostetaan sieltä talo, tai sitten ei... Vaikka saataisiinkin Willem Alexander naapuriksi.

Emme tosiaan jättäneet autoja Haagin keskustaan vaan hiukan kauemmas, sillä isovanhemmat, lapset ja D:n isäpuoli ja hänen veljensä vaimoineen jäivät Omniversumiin katsomaan luontoelokuvaa, kun D:n äiti, siskot, D ja minä lähdimme ratikalla keskustaan shoppailemaan.

--

Last week's Thursday we drove to the Hague and Scheveningen for a nice day-trip with D's whole family, to celebrate D's step-father's parents' golden anniversary for one more time with the family. The drive from Hoorn to the Hague took about one and a half hour, and we got to drool over the posh mansions of Wassenaar while driving through the town. If we ever win the lottery, we'll buy a house there, or not... Although then we'd get Willem Alexander as a neighbor...

We didn't leave the cars in the city center as the grandparents, kids and the parents went to see a nature film at Omniversum while I and D went shopping with D's mother and sisters. We took the tram to the city center, took about ten minutes.

Den Haag

Binnenhof

Het plein & Willem van Oranje

Ensisilmäyksellä Haagista tuli jostain syystä mieleen Helsinki, johtuu varmaan siitä, että keskustan arkkitehtuuri on pääasiallisesti sekoitus eri arkkitehtuurityylejä, (uusklassinen, art deco, 1890-luvun myöhäisviktoriaaniset vaikutteet jne, 1920 ja -30-lukujen tyylit...) toisin kuin Amsterdamin, jonka yleisilme on yhtenäisempi. Haagista puuttuvat myös kanaalit, kadut ovat huomattavasti leveämpiä ja luonto on enemmän läsnä kuin Amsterdamissa. Haagissa näkyy myös enemmän autoja ja hieman vähemmän pyöräilijöitä kuin Amsterdamissa... 

Itse tykkäsin kaupungista kovasti, eikä minua haittaisi ollenkaan muuttaa sinne, onhan Haag jossain määrin kansainvälisempi kuin esimerkiksi Amsterdam ja Hoorn.

--

At a first sight the Hague immediately reminded me of Helsinki, for some odd reason, probably because the Hague city center consists of a mix of different architectural styles (neoclassical, art deco, the late Victorian/early Edwardian influences of the 1890s etc, the styles of 1920s and -30s...) unlike Amsterdam that has a more coherent over-all look. Also, the Hague has practically no canals, the streets are a lot wider and the presence of nature is stronger than in Amsterdam. There are also more cars and less cyclists than in Amsterdam...

I have to say I really liked the Hague, and I certainly wouldn't mind moving there, after all the Hague is a  lot more "international" than let's say Amsterdam or Hoorn.

Shoppailukaupunkina Haag on loistava, ostoskadut ovat mielestäni selkeämmät kuin Amsterdamissa, ja kauppoja löytyy laidasta laitaan, mutta toisaalta valikoimassa ei ollut hirveästi eroa Amsterdamiin. Ostin H&Mltä alusvaatteita ja samalla kun etsittiin D:lle uusia kenkiä, minä törmäsin kuvan kiiltäviin punaisiin korkokenkiin. Ikävä kyllä D raahasi minut ulos kaupasta ilman kyseisiä kenkiä, kuulemma minulla on tarpeeksi kenkiä, ja kengissä oli D:n mukaan muutenkin liian korkea korko. Pöh, sanon minä...

D muuten ei myöskään antanut minun katsastaa COSin myymälää, no, seuraavalla kerralla sitten.. huoh

--

As for shopping, the Hague offers you a great variety of shops, and at least in my opinion, the shopping streets are less of a maze than in Amsterdam. Other than that there is no real difference between Amsterdam and the Hague, the shops are the same. I bought some lingerie at H&M and while we were shopping new shoes for D, I came across the beautiful pair of shiny red heels you can see in the picture above. Unfortunately D made me walk out of the shop without those beauties, apparently I have too many shoes (not true!) and the heels were too high anyways... (NOT) Men...

By the way, D also refused to let me check out the COS store... grumble... Well, the next time I'm in the Hague...

De boulevard

De Boulevard & het Kurhaus

Het strand & de Noordzee

Op de Scheveningse Pier

Het strand & de Noordzee

Het Scheveningse strand & het Kurhaus

Het Kurhaus

Hame/Skirt: H&M, Kengät/Shoes: lahja/a gift, Laukku/Purse: H&M

Scheveningen on vanha kalastajakaupunki, josta tuli 1800-luvun aikana suosittu rikkaiden ja kuninkaallisten rantakohde. Ikävä kyllä vain hyvin vähän vanhaa arkkitehtuuria on jäljellä, suurin osa Scheveningenistä on nykyään 1970- ja 1980-lukujen arkkitehtuuria, mutta vanha Kurhaus on vielä jäljellä. Kurhaus toimii nykyään luksushotellina ja yhtenä Scheveningenin näyttävimmistä kohteista.

Scheveningen sijaitsee aivan Pohjanmeren rannalla, ja pakko sanoa, näköala on upea. Rantaviiva jatkuu loputtomiin ja kävelylaiturilta avautuvat henkeäsalpaavat näkymät merelle. Jos unohtaa takana olevat 70-luvun betonibunkkerit niin Scheveningen on ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista, jossa olen käynyt.

 --

Scheveningen is an old fishermen's village that became a popular bathing resort for the rich and royal during the 19th century. Unfortunately very little of the old Scheveningen is left, and nowadays Scheveningen is ruled by typical 1970s and 1980s (and onwards) architectural styles. Only Kurhaus remains standing, reminding of Scheveningen's older glory. Nowadays it functions as a luxury hotel and rightfully as one of the most prominent buildings of Scheveningen.

Scheveningen is situated right by the North Sea, and I must say, the view is stunning. The coastline seems to never disappear and the view opening from the old pier is breathtaking. If you turn your back to the hideous concrete blocks, you have one of the most beautiful views ever, at least in my humble opinion.

Scheveningen on myös tunnettu yöelämästään: kaupungista löytyy lukuisia yökerhoja, ravintoloita ja kasinoita. Me kävimme illastamassa Crazy Pianos -ravintolassa/yökerhossa, jossa oli siis kaksi live-pianistia soittamassa ja pelleilemässä toistensa kanssa. Moniallergisena on myös sanottava, että palvelu oli erinomaista, tarjoilijamme otti allergiani vakavasti ja varmisti, että pystyin nauttimaan illallisesta ilman pelkoa ja stressiä siitä, että jospa ruoassa oli sittenkin jäämiä soijasta tai pähkinöistä. Harvoin olen saanut noin hyvää palvelua. Paikan tunnelma oli myös ihan huippu, eli suosittelen lämpimästi varaamaan pöydän ravintolasta, jos joskus eksytte Scheveningeniin.

Perjantaina kävimme sitten Madurodamissa, mutta siitä juttua myöhemmin, sen verran kuvia tuli siellä otettua...

--

Scheveningen is also known for its nightlife: you can find plenty of nightclubs, restaurants and casinos there. We ate at the Crazy Pianos, a restaurant/night club with live music in form of two pianists playing piano classics and more recent songs, and making fun of each other and the songs. Being a multi-allergic, I have to tell you that the service was impeccable: our waiter took my allergies seriously and ensured that I could enjoy the evening without having to worry or stress about the food possibly containing soy or nuts. Rarely I get such good service, and the ambience at the place was also great, so I warmly recommend you to reserve a table there if you ever end up in Scheveningen.

The next day we visited Madurodam, but more about that later, I still have to sort out the 200-something pictures...